Luonnos sopimukseksi globaalista valuutanvaihtoverosta

  1

Esipuhe

Esipuhe

  8

Valuutanvaihtovero on kehittynyt kampanjavälineestä vakavasti otettavaksi aloitteeksi kansainvälisellä agendalla. Tämä luonnos vvv-sopimukseksi pyrkii viemään prosessia yhden askeleen eteenpäin. Se esitettiin ensimmäisen kerran Maailman Sosiaalifoorumissa Porto Alegressa tammikuussa 2001. Sen tekninen osa on tarjonnut mallin laille, jonka Belgian parlamentti hyväksyi kesäkuussa 2004.

  9

Valuutanvaihtoveron VVV:n ("Tobinin veron") emansipatorinen potentiaali riippuu tavasta, jolla se toteutetaan. Verolla tulee olla kolme tavoitetta:

  10

(1) Hillitä valuuttamarkkinoita ja siten poikkikansallisia lyhytaikaisia pääomavirtoja. Siten vero vakauttaa finanssimarkkinoita ja lisää valtioiden talouspoliittista omaehtoisuutta.

  11

(2) Luoda globaaleja varoja ennaltaehkäiseviin ja kompensoiviin järjestelyihin ja yleisesti luoda varoja yhteishyviin tarkoituksiin.

  12

(3) Lisätä demokraattista kontrollia globaaleista finanssimarkkinoista ja niiden vapauttamista ja vahvistamista sosiaalista voimista.

  13

Monet visiot VVV:stä keskittyvät vain yhteen näistä veron tavoitteista unohtaen muut pyrkimykset. James Tobinin alkuperäinen ehdotus vuonna 1972 koski vakautta ja valtioiden autonomiaa (1) ja jätti toisen tavoitteen (2) sivuun vähemmän kiinnostavana oheistuotteena. Tobinilla ei ollut itse asiassa mitään sanottavaa kolmannesta tavoitteesta (kohta 3). Jotkut ekonomistit ovat seuraanneet Tobinia tässä suhteessa. Monet myöhemmät ehdotukset ovat olleet kiinnostuneet ainoastaan globaalien tulojen tuottamisesta (kohta 2) ja johtavat niin alhaiseen verotasoon, että valuuttamarkkinoiden voluumiin ja toimintaan ei olisi käytännöllisesti katsoen vaikutusta. Myös myöhemmät viime aikaiset ehdotukset Euroopan Unionin VVV:sta eivät saavuttaisi kaikkia kolmea tavoitetta. Silloin ei syntyisi globaaleja varoja eikä finassimarkkinoiden demokraattista kontrollia. Jos kehitysmaat kutsuttaisiin liittymään järjestelyyn sillä ehdolla, että hyväksyvät Euroopan keskuspankin valvonnan, VVV-järjestely kehittyisi pikemminkin (uus)kolonialistiseksi finanssirakenteeksi.

  14

Ongelma on myös, että Valuutanvaihtoverojärjestön VVVJ:n täytyy pystyä oppimaan ja siten pystyä myös kehittämään itse itseään. VVVJ:n pitää olla avoin eri näkökannoille, pystyä reagoimaan nopeasti odottamattomiin muutoksiin, ja olla kyvykäs ottamaan tarvittaessa uusia tehtäviä vastaan. Lisäksi on luotava oikeudenmukainen, läpinäkyvä ja tilivelvollinen prosessi, jolla päätökset varojen jaosta saavutetaan. Vain tehokas ja vapaan demokraatian järjstöö voi täyttää nämä vaatimukset. Myönteisestä näkökulmasta katsoen VVVJ voisi innoittaa uusia demokraattisen osallistumisen ja tilivelvollisuuden muotoja globaalissa taloushallinnossa esimerkillisellä rakenteellaan ja aloitteellaan.

  15

Luonnos vvv-sopimukseksi yhdistää kaikki tärkeimmät veron tavoitteet. Veron peruste on määritelty niin kokonaisvaltaisesti kuin mahdollista. Ehdotuksessamme verokanta on asetettu kohtuullisen korkealle tasolle (eli 0,1 %) jotta poikkikansallisia finassivirtoja voitaisiin hillitä. Veroa itseään on muunneltu. Kahden portaan veromalli, Spahnin tunnetun mallin mukaisesti, takavarikoi ylenmääräisen keinottelun ansiottomat voitot laukaisemalla korkeamman lisäveron valuuttakurssin epävakauden aikoina. Vero kannetaan kansallisesti ja valtiot pitävät osan tuloista. Kuitenkin suurin osa OECD-maiden verotuloista menee automaattisesti Globaalirahastoon.

  16

VVVJ hallinoi ja valvoo Globaalirahastoa. Koska sille saattaa kertyä enemmän varoja kuin koko YK-järjestelmälle ja Maailmanpankille yhteensä, sen säännöt, periaatteet ja menettelytavat pitää olla legitiimejä ja siten demokraattisia. VVVJ koostuu kolmesta elimestä: Ministerineuvostosta, pysyvästä sihteeristöstä ja Demokraatisesta neuvostosta. Kolmenlaiset toimijat tunnustetaan osanottajaksi: hallitukset, kansalliset parlamentit ja poikkikansallinen kansalaisyhteiskunta, mukaanlukien ei pelkästään kansalaisjärjestöt vaan myös esimerkiksi ammattiliitot. Päätöksenteossa ei pyritä välttämättä konsensukseen, hallitusten ja kansallisten parlamenttien äänivalta riippuu niiden väkiluvusta. Kansalaisyhteiskunnan järjestöt, laajasti käsitettynä, ottavat osaa päätöksentekoon Demokraattisessa neuvostossa.

  17

Ensimmäisessä vaiheessa universaali yksimielisyys Tobinin veron tarpeellisuudesta ei ole tarpeen, vaikka kaikki valtiot ovat vapaita liittymään järjestelyyn yhtäläisin ehdoin. Ehdotettu sopimus astuu voimaan kun sopimuksen 30. ratifioinnin jälkeen tai sinä ajankohtana kun valmisteleva työryhmä on määrittänyt, että sopimuksen ratifioineet sopimusosapuolivatliot käsittävät vähintään 20 % globaaleista valuuttamarkkinoista, niin että kumpi tahansa näistä kahdesta vaihtoehdosta on myöhempi. Eli siis mikä tahansa maaryhmä voi aloittaa järjestelmän milloin tahansa. Tarvitaan ainoistaan valtio, joka on halukas kutsumaan koolle kansainvälisen konferenssin VVV:n luomiseksi ja tarvittavan suuri ryhmä valtioita on kiinnostunut osallistumaan.

  18

VVV:n selittävä ja normatiivinen perustelu ja monet muut luonnossopimuksen perusideat on käsitelty yksityiskohtaisemmin teoksessa H. Patomäki (2001): Democratising Globalisation. The Leverage of the Tobin Tax, Zed: London & New York. Lisäksi, VVV:n avainrooli globaalin demokratian strategiassa käsitellään teoksessa H. Patomäki & T. Teivainen: /{A Possible World. Democratic Transformation of Global Institutions}/, Zed: London & New York, 2004 (saatavissa myös suomeksi ja ruotsiksi; arabian, portugalin ja espanjankieliset laitokset ovat tulossa vuonna 2006).

  19

Patomäki valmisteli esimmäisen hahmotelman luonnoksesta VVV-sopimukseksi syys- ja lokakuussa 2001 Phoebe Mooren avustuksella. Lieven A. Denys antoi paitsi legaalin muodon tälle hahmotelmalle myös muokkasi monia sen perusajatuksia ja lisäsi muutamia omia ehdotuksiaan. Seurauksena on konsultatiivinen dokumentti, joka on avoin konkreettiselle ja yksityiskohtaiselle keskustelulle. Periaatteessa kaikki on nyt kuitenkin valmista 30 valtiolle allekirjoittaa ja ratifioida sopimus ja luoda VVVJ.

  20

Pyydämme edelleen globaalilta kansalaisyhteiskunnalta, valtioiden edustajilta ja muilta osapuolilta kommentteja. Pyrkimyksenä on saattaa luonnos VVV-sopimuksesta julkisen demokraattisen keskustelun kohteeksi ennenkuin ryhdytään formaaleihin neuvotteluihin.

  21

Seuraavassa tekstissä on kaksi osaa. Ensimmäinen osa on tiivistelmämuistio, joka selittää perusajatukset selkokielisesti. Toinen osa on luonnos itse sopimuslakitekstiksi.

  22

Brysselissä ja Helsingissä elokuussa 2005,

  23

Lieven A. Denys ldenys@vub.ac.be Heikki Patomäki heikki@nigd.org

  24