Alkusanat

Maaliskuussa 2001 NIGD yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa käynnisti prosessin otsikolla "North-South Dialogues on Democracy and Globalization". Yhden näissä merkeissä toteutetun projektin ja sitä seuranneen jatkoprojektin tavoitteena oli identifioida eteläisiä osallistujia vuosina 2002 ja 2003 järjestettyihin, järjestyksessä toiseen ja kolmanteen Maailman sosiaalifoorumiin (World Social Forum, WSF), Porto Alegreen, Brasiliaan. Foorumin aikana ja sen jälkeen osallistujilta saatu palaute herätti ajatuksen näiden näkemysten kokoamisesta yksiin kansiin. Tällä tavalla halusimme omalta osaltamme levittää tietoa ja tehdä tunnetuksi Maailman sosiaalifoorumi -prosessia kaikkialla, missä kiinnostusta ja halua työskennellä toisenlaisen maailman puolesta löytyy. Samalla haluamme laajentaa pohjoisen ja etelän välisenä alkanutta dialogiamme pohjoisen, etelän ja etelän väliseksi sekä myös etelän ja etelän väliseksi ja siten luoda perustaa jatkossa tehtävälle työlle.

Tämä keskustelupaperi on tarkoitettu kaikille: sekä niille, joille Maailman sosiaalifoorumi on jo tullut tutuksi että niille, joille tämä tuttavuus on aivan uusi. Tarkoituksemme on paitsi lisätä tietämystä WSF-prosessista, myös kannustaa muitakin ottamaan osaa. Olemme yrittäneet näiden kansien välissä välittää sitä ainutlaatuista energiaa ja henkeä, jota Maailman sosiaalifoorumi tarjoaa kaikille niille, jotka tuntevat kutsumusta työskennellä demokraattisemman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Tämä paperi on pyritty laatimaan mahdollisimman käytännönläheiseksi ja täydentämään syvempiä analyysejä.

Osallistuimme molemmat Maailman sosiaalifoorumiin ensin vuonna 2002 ja sitten tuon kokemuksen innoittamina uudestaan vuonna 2003. Tämän lisäksi olemme saaneet tilaisuuden osallistua Maailman sosiaalifoorumin kansainvälisen neuvoston kokouksiin NIGD:in jäseninä. Luonnollisesti tämän paperin sisältö perustuu pitkälti näihin omiin kokemuksiimme. Tämä keskustelupaperi ei ole Maailman sosiaalifoorumin virallinen julkaisu, vaan perustuu toukokuussa 2002 ilmestyneeseen toiseen keskustelupaperiimme NIGD Discussion Paper 2/2002 "We the Peoples of the World Social Forum…". Suomenkielisen käännöksen on tehnyt Laura Nisula. Englanninkielinen versio tästä suomenkielisestä paperista julkaistaan kesällä 2003. Sekä tämä paperi että mainitut englanninkieliset versiot ovat saatavilla myös NIGDin www-sivuilta, www.nigd.org.

Käsillä olevan suomenkielisen julkaisun tuottamiseen on saatu Ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestöille suunnattua tiedotustukea. Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta Ulkoasianministeriön virallista kantaa.

Haluaisimme kiittää kaikkia niitä, jotka ovat omilla teksteillään tai muulla tavoin edesauttaneet tämän paperin syntymistä: Carolina Giliä WSF:n sihteeristöstä, Heikki Patomäkeä, Leena Rikkilää, Teivo Teivaista ja Ruby van der Wekkeniä. Erityiskiitokset Mika Rönkölle rakentavasta kritiikistä ja kannustavista kommenteista. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, kiitokset Lois Webbille kannen suunnittelusta.

 

Helsingissä 14.4.2003

 

Laura Nisula ja Katarina Sehm Patomäki

NIGD

 

 

SISÄLLYSLUETTELO

Alkusanat

OSA I: Maailman sosiaalifoorumi

1. Mikä Maailman sosiaalifoorumi? ........................................................... 3

Laura Nisula & Katarina Sehm Patomäki

1.1. Miksi Porto Alegre? ........................................................................ 4

1.2. Organisaatio ja hallinto .................................................................. 5

1.3. Maailman sosiaalifoorumin alkutaival ………………………………………. ............ 8

1.4. Nuorten foorumi.............................................................................. 13

1.5. "Forum goes global" - Foorumin maailmanvalloitus ............................ 13

1.6. Intia vuonna 2004 ......................................................................... 18

1.7. Maailman sosiaalifoorumi Intiassa merkitsee haasteita ja

mahdollisuuksia! ........................................................................... 19

2. Porto Alegren opetukset ....................................................................... 21

Francisco Whitaker

2.1. Maailman sosiaalifoorumi kasvaa ..................................................... 21

2.2. Kasvavan kiinnostuksen syyt ........................................................... 22

2.3. Tapahtumasta prosessiksi ............................................................... 23

3. Maailman sosiaalifoorumin menestystarinan analysointia .................... 23

Thomas Wallgren

4. Optimismia kasvukivuista huolimatta...………………................................. 25

Laura Nisula & Katarina Sehm Patomäki

OSA II: Ääniä maailmalta

5. Kommentteja ja kokemuksia toisesta

Maailman sosiaalifoorumista ............. ....................................................... 26

Laura Nisula & Katarina Sehm Patomäki

6. Maailman sosiaalifoorumi vs imperialistinen globalisaatio ................... 27

Carmelita Gobrin-Morante, Filippiinit

7. Toisenlainen maailma on mahdollinen .................................................. 29

Sujata Thapa, Nepal

8. Maailman sosiaalifoorumi: tienviittoja tulevaisuuteen .......................... 31

Antonio R.Villasor, Filippiinit

9. Maailman sosiaalifoorumin merkityksestä ............................................ 32

Anibal Quijano, Peru

 

Tekstilaatikot:

Tekstilaatikko 1. Maailman sosiaalifoorumin suosion takaa löytyy monta tekijää ... 4

Tekstilaatikko 2. Sihteeristön kokoonpano ....................................................... 6

Tekstilaatikko 3. Maailman sosiaalifoorumin metodologia.................................... 9

Tekstilaatikko 4. Uppsalan sosiaalifoorumi.................. ..................................... 16

Tekstilaatikko 5. Sosiaalifoorumiliike voimistuu myös Suomessa ......................... 17

Tekstilaatikko 6. Kirje Intiasta ....................................................................... 18

Tekstilaatikko 7. Nhek Sarin, Kambodza .......................................................... 29

Tekstilaatikko 8. Boonthan Tansuthepverawongse, Thaimaa .............................. 30

Tekstilaatikko 9. Subhash Lomte, Intia............................................................. 32

Liitteet: Liite 1. Maailman sosiaalifoorumin peruskirja

Liite 2. Yhteystietoja

Liite 3. Kansainvälisen neuvoston päätökset tammikuussa 2003

Liite 4. NIGDin globaalidemokratiastrategia

 

 

OSA I: Maailman sosiaalifoorumi

1. Mikä Maailman sosiaalifoorumi?

Laura Nisula & Katarina Sehm Patomäki

Aloittakaamme lainaamalla Maailman sosiaalifoorumin peruskirjan ensimmäistä kappaletta (liite 1):

"Maailman sosiaalifoorumi on avoin kohtaamispaikka uusliberalismia, pääomien maailmanvaltaa ja mitä tahansa imperialismin muotoa vastustavien järjestöjen ja ihmisten kesken. Se kokoaa yhteen maailmanlaajuisen yhteiskunnan rakentamiseen tähtääviä sosiaalisia liikkeitä, ja perustuu tiiviiseen, hedelmälliseen vuorovaikutukseen ympäröivän maailman kanssa. Se tarjoaa mahdollisuuden keskinäiseen pohdintaan, demokraattiseen väittelyyn, ehdotusten muotoiluun, kokemusten vapaaseen vaihtoon ja tehokkaiden toimintamuotojen hahmottamiseen."

Maailman sosiaalifoorumi –prosessia voisi kuvata eräänlaisena ideatehtaana, jonka tuotanto on huipentunut vuosittain Porto Alegressa, Brasiliassa, järjestetyn viisipäiväisen tapahtuman merkeissä. Ensimmäinen tällainen kokoontuminen -Maailman sosiaalifoorumi- järjestettiin tammikuussa vuonna 2001, ja se keskittyi lähinnä globaalin kapitalismin (uusliberalismin) epäkohtien esille tuomiseen ja kritisoimiseen. Seuraavana vuonna, helmikuussa 2002, foorumin painopiste oli selkeästi siirtynyt vastustamisesta vaihtoehtojen etsimiseen ja muotoiluun. Järjestyksessä kolmas, vuoden 2003 Maailman sosiaalifoorumi pidettiin jo totuttuun tapaan heti alkuvuodesta, ja siellä tarkoitus oli siirtyä jälleen askel eteenpäin eli sosiaaliseen muutokseen tähtäävien strategioiden muodostamiseen.

Kuluneina kolmena vuonna mittakaava on kasvanut huimasti, ja tästä Davosin talousfoorumin (World Economic Forum, WEF) varjotapahtumana alkaneesta kokoontumisesta on tullut ympärivuotinen, tukevasti omilla jaloillaan seisova, maailmanlaajuinen prosessi, jonka aloite ja omistajuus ovat paljolti etelän toimijoiden käsissä. Tämä prosessi tarjoaa malleja uudenlaisten allianssien ja osallistuvan demokratian muotojen rakentamiselle, ja se myös luo pohjaa valtioiden rajat ylittävälle poikkikansalliselle demokratiakehitykselle. Tavoitteena on tämän prosessin syventäminen ja maantieteellinen laajentaminen niin, että se tavoittaa kaikki marginalisoituneet ryhmät ja yhteisöt maailman joka kolkassa.

Miten kaikki sitten sai alkunsa? Kuten useimmissa tapauksissa käy, myös tämä prosessi syntyi useiden samanaikaisesti vaikuttavien tekijöiden ja voimien summana. Luomiskertomuksia on luonnollisesti monia ja kullakin niistä on omat vivahteensa, mutta yleisimmän käsityksen mukaan tapahtumat lähtivät liikkeelle muutamien kansalaisaktivistien ja globalisaatiokriittisten vaikuttajien tavatessa vuonna 1999 Sveitsissä. Tarkoituksena tässä joidenkin mielestä ensimmäisessä foorumissa oli keskustella vuosittaisen vaihtoehtofoorumin järjestämisestä tammi-helmikuussa Davosissa kokoontuvalle Maailman talousfoorumille ja sen ajamalle globalisaatiopolitiikalle. Historiallisen kontekstin merkitystä ei tässä tapauksessa tule aliarvioida. Oikeat toimijat olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Aika oli kypsä vaihtoehtoisille visioille ja ihmiskeskeisen globalisaation esiinmarssille.

Davosissa vuosittain kokoontuvan Maailman talousfoorumin ensisijaisena tarkoituksena on edistää uusliberalistista politiikkaa ja tukea sitä ylläpitäviä rakenteita. Tässä suuren mediahuomion kohteena olevassa epävirallisessa bisneseliitin kokoontumisessa pyritään sanelemaan maailman tulevaisuus ei vain talouteen, vaan myös perinteisesti politiikan alaan liittyvissä kysymyksissä. Tämä asetelma, jossa liikemaailman intressit hallitsevat ilman minkäänlaista poliittista mandaattia demokraattisten järjestelmien ulottumattomissa, on luonut tarvetta globaalille vastavoimalle, joka paitsi kyseenalaistaisi globalisaation nykymuodossaan

nostaisi esille myös tässä globalisaatio-prosessissa yleensä jalkoihin jäävät ja laiminlyödyt sosiaaliset aspektit.

Monet kommentaattorit ovat eri yhteyksissä korostaneet Maailman sosiaalifoorumi -prosessin erityisluonnetta mahdollisesti yhtenä aikamme merkittävimmistä poliittisista prosesseista. Uuden kansainvälisen talousjärjestyksen (UKTJ) epäonnistuttua tavoitteissaan 1970-luvulla, ei varteenotettavia aloitteita globaalien valtarakenteiden uudelleenmuokkaamiseksi –nimenomaan etelän toimijoiden eduksi- ole juurikaan esitetty. Maailman sosiaalifoorumi nähdäänkin usein potentiaalisena perustana uusille aloitteille ja globaalin päätöksenteon demokratisoimiseen tähtääville voimille.

Monille demokraattisemman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta kampanjoiville organisaatioille Maailman sosiaalifoorumi onkin tarjonnut kauan kaivatun globaalin kansalaisyhteiskunnan tapaamispaikan, avoimen foorumin, jossa poliittiset liikkeet pystyvät yhdistämään voimansa kestävien vaihtoehtojen löytämiseksi taistelussa uusliberalistista globalisaatiota vastaan. Näin on ollut mahdollista yhdistää voimat moniarvoisen ja monimuotoisen maailmanlaajuisen prosessin muodostamiseksi -prosessin, joka tuo yhteen ja kytkee toisiinsa erilaiset kansalaisyhteiskunnan toimijat, liikkeet ja järjestöt.

Maailman sosiaalifoorumin tunnuslause, "toisenlainen maailma on mahdollinen", korostaa juuri vaihtoehtojen ja toisenlaisen globaalin kehityksen mahdollisuutta eikä usein esimerkiksi lehdistössä esitetty yksinkertaistava globalisaation vastainen leima tee oikeutta todellisuudelle. Pelkän uusliberaalin globalisaation vastustamisen sijaan WSF edustaa vaihtoehtoista, ihmiskeskeistä globalisaatiota, joka pyrkii luomaan toisenlaisia visioita tulevaisuudesta. Tämän hengen mukaisesti sosiaalifoorumi antaa tilaa monille erilaisille tulkinnoille ja mielipiteille. WSF on poliittisesti sitoutumaton eikä se pyri edustamaan maailmanlaajuista kansalaisyhteiskuntaa kokonaisuudessaan eikä toisaalta myöskään mikään taho tai toimija voi puhua Foorumin nimissä.

 

 

Tekstilaatikko 1. Maailman sosiaalifoorumin suosion takaa löytyy monta tekijää: ? oikeat aloitteentekijät ? oikeat odotukset ? oikeat sosiaaliset asetelmat & otollinen historiallinen konteksti ? kehittynyt tapahtumasta prosessiksi ? vastustamisesta siirrytty vaihtoehtoihin ? mahdollisuus poikkikansalliseen demokratisaatioon ? vahva eteläinen aloite, osallistuminen sekä etelä-etelä ulottuvuus

 

 

 

1.1. Miksi Porto Alegre?

Ensimmäisen kolmen vuoden aikana Maailman sosiaalifoorumin pitopaikkana on ollut Brasilian eteläisellä rannikolla sijaitseva miljoonan asukkaan Porto Alegre. Paikan valinta ei ole ollut sattumanvarainen, sillä monet seikat ovat puoltaneet tämän kaupungin asemaa foorumin "kotikaupunkina". Porto Alegren kaupunki, kuten myös koko Rio Grande do Sulin osavaltio, on maineeltaan sekä sosiaalisilla että poliittisilla mittareilla mitattuna edistyksellinen. Porto Alegre, "iloinen satama", onkin tullut maailmalla tunnetuksi eräänlaisena osallistavan demokratian mallikaupunkina. Vuodesta 1989 lähtien toteutettu osallistava budjettisuunnittelu, orçamento participativo, on antanut kaupunkilaisille tilaisuuden äänestää suoraan noin 5-15%

kaupungin budjetista. Tällä järjestelyllä on saavutettu runsaasti myönteistä kehitystä ja sitä on pidetty erinomaisena esimerkkinä osallistuvasta demokratiasta ja mahdollisena esikuvana myös globaalilla tasolla toteutettavalle demokratialle. Taustavoimana toteutuksessa on ollut Brasilian työväenpuolue, Partido dos Trabalhadores (PT), joka on ollut vallassa Porto Alegren kunnassa vuodesta 1989 ja Rio Grande do Sulin osavaltiossa puolestaan vuodesta 1999 lähtien vuoden 2002 loppuun asti.

Sekä kaupunki että osavaltio ovat sijoittaneet huomattavia summia vuosittaisen foorumin järjestelyihin, ja niiden vahva poliittinen tuki prosessille on edesauttanut myös useissa käytännönjärjestelyihin liittyvissä kysymyksissä ja yksityiskohdissa (esimerkkinä tästä kaupungin tilojen luovuttaminen foorumin järjestelykomitean käyttöön sekä erityiset, foorumin osallistujien käyttöön tarkoitetut joukkoliikennejärjestelyt). Tämän huomattavan taloudellisen, logistisen ja organisatorisen tuen ohella suuri merkitys on ollut kymmenien ja jopa satojen vapaaehtoisten aktivistien antamalla panoksella. Ilman tällaista sitoutumista foorumi ei olisi voinut tulla siksi, mitä se tänä päivänä on.

Kaikesta sen antamasta tuesta ja panoksesta huolimatta ei PT:n, kuten ei minkään muunkaan poliittisen ryhmän, osallistumista pidetä kaikilla tahoilla yksinomaan myönteisenä.

 

1.2. Organisaatio ja hallinto

Sosiaalifoorumi-prosessi aloitti vaatimattomasti. Ensimmäisen foorumin tukiorganisaatio oli luonteeltaan melko epävirallinen ja sattumanvarainen, mutta prosessin suosion nopea kasvu vaati jo pian poliittisten ja organisatoristen rakenteiden vahvistamista. Toista Maailman sosiaalifoorumia valmisteltaessa hyväksyttiinkin mm. foorumin peruskirja (liite 1) ja perustettiin brasilialainen neuvosto (Conselho Brasileiro do Fórum Social Mundial) sekä ns. kansainvälinen neuvosto.

Sihteeristö

Maailman sosiaalifoorumin käytännön järjestelyistä vastaa sihteeristö (aik. organisaatiokomitea), joka koostuu kahdeksasta brasilialaisesta järjestöstä. Huomionarvoista on erityisesti se, että tähän allianssiin kuuluu niin ammattiliitoja, kansalaisjärjestöjä (NGO) kuin radikaaleja massaliikkeitäkin. Tälle brasilialaiselle verkostolle on kehittynyt oma erityinen tapansa tehdä päätöksiä keskustelemalla ja konsensuspohjalta eli varsinaista äänestämisperinnettä ei ole.

Sihteeristön tehtäviin kuuluu vuosittaisen päätapahtuman järjestelyjen lisäksi huolehtia mm. sisäisestä kommunikaatiosta ja tiedonvälityksestä, fasilitoida kansainvälisen neuvoston ja sen alaisten työryhmien kokoontumisia, stimuloida ja tukea alueellisten ja temaattisten foorumien järjestämistä, varmistaa institutionaalisen muistin säilyminen ja tukea varainkeruuprosessia. Foorumin osallistumismaksu on ollut noin USD 50/25 /delegaatti ja nämä varat käytetään pääasiallisesti sihteeristön pyörittämisestä aiheutuvien kulujen kattamiseen. Vuonna 2002 osallistumismaksuista saatu tulo oli yhteensä noin USD 385 000. Vuonna 2003 WSF:n budjetti puolestaan koki ikävän kolauksen, kun Porto Alegren kaupunginhallinnon vähentynyt rahallinen tuki yhdessä Brasilian realin arvon putoamisen kanssa veti budjetin reilusti miinukselle.

Prosessin levitessä maailmalla sihteeristön koostumusta on tarkoitus asteittain kansainvälistää. Samalla kuitenkin juuri nopea kansainvälistyminen ja toiminnan mittakaavan kasvu uhkaavat ylittää nykyisellään sihteeristön käytettävissä olevat kyvyt ja resurssit. Ratkaisu näistä rajoitteista ylipääsemiseksi onkin löydettävä niin pian kuin mahdollista.

 

 

 

Kansainvälinen neuvosto

Kesäkuussa 2001 organisaatiokomitea nimitti ns. kansainvälisen neuvoston päättämään WSF prosessin kansainvälisiin aspekteihin liittyvistä kysymyksistä. Kansainvälinen neuvosto on yli sadasta kansainvälisestä järjestöstä ja verkostosta koostuva pysyvä elin, jonka ensi sijaisena tarkoituksena on vakaannuttaa prosessi ja antaa sille jatkuvuutta sekä määritellä strategiset linjat ja toimintatavat. Neuvoston tehtävänä on evaluoida prosessin jatkuvuutta kulloisenkin maailmantilanteen huomioon ottaen ja dialogissa eri puolilta maailmaa tulevien neoliberalismia vastustavien toimijoiden kanssa. Neuvosto pyrkii myös identifioimaan globaalien ja temaattisten foorumien aiheita sekä varmistamaan että lukuisat alueelliset ja temaattiset foorumit kunnioittavat Foorumin peruskirjan henkeä ja siinä esitettyjä periaatteita. Neuvosto myös identifioi alueita, joissa prosessilla ei toistaiseksi ole ollut jalansijaa tai se kaipaa laajentamista.

Tähän mennessä neuvosto on kokoontunut kaiken kaikkiaan seitsemän kertaa: São Paulossa kesäkuussa 2001 (perustamiskokous), Dakarissa lokakuussa 2001, Porto Alegressa tammikuussa 2002, Barcelonassa huhtikuussa 2002, Bangkokissa elokuussa 2002, Firenzessä marraskuussa 2002 ja jälleen Porto Alegressa tammikuussa 2003.

Matkan varrella kansainvälisen neuvoston jäsenmäärä on kasvanut ja sen kokoonpano monipuolistunut, ja samalla tarve uudelleenmääritellä ja tarkentaa neuvoston roolia ja kokoonpanon perusteita on voimistunut. Afrikan ja Aasian toimijoiden sekä esimerkiksi nuorten ja naisten alhainen lukumäärä neuvostossa on herättänyt kiistanalaisia kysymyksiä edustavuudesta ja kokoonpanon kriteereistä. Erimielisyyttä on herättänyt mm. kysymys maantieteellisin perustein tehtävästä valinnasta, toisin sanoen siis maantieteellisiin alueisiin perustuvasta edustuksellisuudesta. Firenzessä marraskuussa 2002 alueellisten foorumien järjestäjät ilmaisivat vaatimuksensa päästä neuvoston jäseniksi, ja eräät Euroopan sosiaalifoorumin edustajat ehdottivat jopa, että vastaisuudessa alueelliset järjestelykomiteat vastaisivat jopa globaalin foorumin puhujien nimittämisestä. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että esimerkiksi jokaisen Maailman sosiaalifoorumissa puhuvan eurooppalaisen tulisi olla ESF:n järjestelykomitean hyväksymä. Porto Alegressa alkuvuodesta 2003 ilmaistiin ajatus neuvoston kokoonpanon kasvattamiseen niin, että kaikki kansainväliset ja alueelliset verkostot, liikkeet ja järjestöt mukaan lukien alueellisten ja temaattisten foorumien järjestelykomiteoiden edustajat, jotka sitoutuvat noudattamaan Foorumin peruskirjaa ja jotka ilmaisevat osallistumishalukkuutta, pyritään ottamaan mukaan.

Uusien jäsenten hyväksymisperusteiden ohella eräät muut perustavanlaatuiset kysymykset neuvoston sisäisistä proseduureista, säännöistä ja menettelytavoista ovat niinikään toistaiseksi ratkaisematta. Sihteeristössä vallalla ollut konsensuksen hakemiseen perustuva käytäntö eli tapa päättää asioista ilman muodollista äänestystä ei välttämättä toimi kansainvälisen neuvoston kohdalla. Neuvoston jäsenet ovat useissa tapauksissa vieraita toisilleen eikä heillä ole samanlaista yhteistyöperinnettä tai keskinäistä luottamusta kuin sihteeristön jäsenillä. Kansainvälistä neuvostoa on myös syytetty epädemokraattisuudesta ja transparenssin sekä tilivelvollisuuden puutteesta. Sen on jopa väitetty legitimoivan muualla tehtyjä päätöksiä. Barcelonan kokouksessa huhtikuussa 2002 päätettiinkin perustaa työryhmiä pohtimaan ja laatimaan suuntaviivoja läpinäkyvälle päätöksenteolle, kansainvälisen neuvoston kokoonpanolle ja alueellisille foorumeille. Työn tuloksena laadittiin alustava sisäinen koodisto (internal codes). Kysymys siitä, miten perustaa demokraattinen, globaali toimija demokraattisella tavalla on haastava. Samalla on syytä pitää mielessä, että kansainvälinen neuvosto on iältään nuori, tuskin kaksivuotias. Tammikuussa 2003 tehty päätös siirtymisestä Intiaan on kuitenkin osoitus siitä, että neuvosto pystyy demokraattiseen päätöksentekoon ja tässä asiassa jopa konsensuksella.

Institutionalisoitumisesta käytyä keskustelua on sittemmin jatkettu seuranneissa kokouksissa. Tämäkään aihe ei kuitenkaan ole osoittautunut täysin ongelmattomaksi, sillä eräiden mielestä tällainen käytäntöjen vahvistaminen ja "lukkoon lyöminen" saattaisi vaarantaa prosessin luonteen avoimena tilana. Yhtenä sosiaalifoorumin menestyksen suurimpana selittävänä tekijänä onkin pidetty sen avoimeen tilaan perustuvaa metodia, horisontaalisuutta ja kykyä muuttaa monimuotoisuus voimavaraksi. Kiistaa on käyty myös siitä, tulisiko foorumin olla ensisijaisesti liike vai avoin tila. Asiaa pohtineen Francisco Whitakerin mukaan foorumi ei voi olla molempia. Peruskirja määrittelee foorumin nimenomaan avoimeksi tilaksi, mutta paineita "liikkeiden liikkeeksi" muodostumisellekin löytyy. Whitaker kuitenkin huomauttaa, että siinä missä foorumi avoimena tilana voi edesauttaa useiden uusien liikkeiden syntymistä monimuotoisuutta kunnioittaen, liikkeelle voi käydä näin ainoastaan sisäisen jakautumisen kautta. Toisaalta tälläistä jaottelevaa joko-tai -keskustelua on myös pidetty vanhentuneena, ja moni puhuisikin liikkeiden tai tilojen sijasta mielummin rintamasta (global front). Yhteisen viitekehyksen luomisen puolesta on puhunut muun muassa Suomen sosiaalifoorumissakin vuonna 2003 vieraillut Susan George, Ranskan Attacin varapuheenjohtaja ja yksi globalisaatiokriittisen liikkeen kärkihahmoista. Tämän lisäksi myös NIGD ja useat muut tahot ovat tehneet asiaan liittyviä aloitteita.

Tammikuussa 2002 Porto Alegressa pidetyssä kansainvälisen neuvoston kokouksessa tehtiin merkittävä päätös eri puolilla maailmaa pidettävien maanosakohtaisten, alueellisten ja temaattisten foorumien järjestämisestä. WSF–prosessin laajentumisesta keskusteltaessa on jouduttu myös pohtimaan kansainvälisen neuvoston ja sihteeristön roolia näiden muiden foorumien organisoimisessa. Alueellisia ja temaattisia foorumeita ei kuitenkaan ole haluttu rajoittaa liiaksi, vaan on

nähty tärkeäksi antaa niille mahdollisimman vapaat kädet ja paljon liikkumatilaa. Kansainvälistymisprosessin kiihtyminen ja laajentuminen on kuitenkin osoittanut, että

neuvoston kyky ja mahdollisuudet seurata ja arvioida tapahtumien koko kirjoa ja skaalaa sekä ylläpitää mittavaa dialogia, on nykyisellään rajallinen.

Kansainvälinen neuvosto kokoontui vuonna 2002 kaiken kaikkiaan uskomattomat viisi kertaa ja sillä on ollut aktiivinen rooli agendan ja toiminnan suunnan määrittelyssä. Tulevaisuutta silmällä pitäen rakenteiden tulisi toisaalta olla tarpeeksi joustavia kyetäkseen vastaamaan eteen tuleviin haasteisiin, mutta samalla tarpeeksi tarkkoja ollakseen tehokkaita ja toimivia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sekä arkkitehtuuria että toimintaperiaatteita tulee jatkuvasti voida seurata, arvioida ja tarpeen mukaan myös päivittää. Tavoitteena on paitsi taata prosessin jatkuvuus myös säilyttää sen rikkaus, avoimuus ja luonne kollektiivisena oppimis- ja kasvuprosessina (ks. kv.neuvoston päätökset tammikuussa 2003, liite 2I).

Seuraavan kerran kansainvälinen neuvosto kokoontuu Miamissa kesäkuussa 2003, ja tuolloin agendalla ovat kolmannen Maailman sosiaalifoorumin aikana kerätyn aineiston analysointi, neuvoston sisäiset proseduurit, uusien jäsenten hyväksyminen ja seuraavan Maailman sosiaalifoorumin agenda. Jatkossa kansainvälisen neuvoston kokoukset on tarkoitus järjestää WSF:n yhteydessä tammikuussa 2004 ja jälleen kesäkuussa 2004. Nämä kokoukset tulevat olemaan kestoltaan aikaisempaa pidempiä, ja niissä pyritään hyödyntämään hyväksi havaitun työryhmätyöskentelyn tuomia mahdollisuuksia. Eteläisten jäsenten edustajien osallistumisen helpottamiseksi on ehdotettu perustettavaksi erityistä matkakulujen kattamiseen tarkoitettua rahastoa.

 

1.3. Maailman sosiaalifoorumin alkutaival

Kolmena peräkkäisenä vuonna tammi-helmikuun vaihteessa Porto Alegren kaupunki on täyttynyt monenkirjavasta joukosta aktivisteja ja tutkijoita, jotka ovat edustaneet lukemattomia eri puolilta maailmaa tulevia kansalaisjärjestöjä, kansanliikkeitä ja poliittisia ryhmiä. Tämän luovan kaaoksen keskellä on järjestetty suuria yleisötilaisuuksia ja konferensseja, satoja erilaisia teemaseminaareja ja työpajoja eikä kulttuuritarjonnastakaan ole ollut puutetta. Kaikenmuotoisen kulttuurisen ilmaisun merkeissä tarjolla on ollut niin kantaa ottavaa katuteatteria, runonlausuntaa, elokuvia, taidenäyttelyitä, kulkueita, konsertteja kuin kollektiivista seinämaalaustakin. Kantaa ajankohtaisiin poliittisiin ja taloudellisiin kysymyksiin ja kulloiseenkin maailmanpoliittiseen tilanteeseen on otettu niin käytävillä kuin seminaareissakin, ja värikkäissä mielenosoitusmarsseissa suuret joukot ovat tulleet yhteen vastustamaan sotaa ja uusliberaalin maailmanjärjestyksen monia epäkohtia. Suuri osa tästä osanottajajoukosta on tullut espanjan- ja ranskankielisestä maailmasta, ja heitä ovat yhdistäneet vaatimukset globalisaation demokratisoimisesta ja vaihtoehtojen esittäminen uusliberaalille globaalipolitiikalle.

Ymmärrettävästi kulloinenkin maailman tila ja ajankohtaiset kansainväliset kysymykset ovat heijastuneet esimerkiksi toimintamahdollisuuksista ja vaihtoehdoista käytyyn keskusteluun. Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja aktivistien kriminalisoimis- ja marginalisointiyritykset herättivät suurta huolta. Samoin Afganistanin ja Irakin sodat, Argentiinan talouskriisi, ratkaisematon Palestiinan kysymys, nouseva fundamentalismi, USA:n lanseeraama terrorismin vastainen sota ja sitä seurannut militarisoituminen sekä USA:n dominoiva asema Bretton Woods -instituutioissa ja WTO:ssa ovat olleet näkyvästi esillä eri foorumien agendoilla.

Metodologisesti foorumin toiminta ja tapahtumat on jaettu konferensseihin, seminaareihin, työpajoihin ja ns. henkilökohtaisiin todistuspuheenvuoroihin (testimonies). Vuonna 2003 uutena mukaan tulivat myös ns. paneeli- ja pyöreän pöydän keskustelut.

Ainakin suurimmissa tapahtumissa tulkkaus on järjestetty sekä portugaliksi, espanjaksi, ranskaksi että englanniksi riippuen järjestelyistä kulloinkin vastaavan tahon resursseista.

 

 

 

Tekstilaatikko 3. Maailman sosiaalifoorumin metodologia

Konferenssit – konferensseissa käsitellään foorumin pääteemoja ja tarjotaan tilaisuus esittää ja tehdä tunnetuksi eri kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ehdotuksia, analyyseja ja näkemyksiä kulloinkin keskustelun alla olevaan teemaan liittyen. Pyrkimyksenä on vahvistaa laajaa vaihtoehtoista toisenlaisen maailman rakentamiseen tähtäävää yhteiskunnallista liikehdintää.

Paneelikeskustelut – konferenssien tavoin paneelikeskustelut rakentuvat foorumin pääteemojen varaan ja niissä ensi sijaisena tarkoituksena on tutkia tärkeimpiä kysymyksiä, ehdotuksia ja strategioita kaikessa monimuotoisuudessaan.

Seminaarit - seminaarien tarkoituksena on identifioida, kehittää ja pohtia syvällisesti ja yksityiskohtaisesti foorumin pääteemojen alle sijoittuvia, kehittämistä kaipaavia erityskysymyksiä sekä antaa mahdollisuus näihin liittyvään julkiseen debattiin ja strategiseen ajatteluun.

Työpajat - antavat tilaisuuden ryhmille, liikkeille ja verkostoille tavata, vaihtaa kokemuksia, verkostoitua, suunnitella ja laatia strategioita niiden nykyistä ja tulevaa toimintaa silmällä pitäen.

"Henkilökohtaiset todistuspuheenvuorot" (testimonies) - tarjoavat ainutlaatuisen henkilöhistorian omaaville merkkihenkilöille ja "julkkisaktivisteille" tilaisuuden jakaa kokemuksiaan taistelusta vapauden, ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Erityisillä vuoropuheluun ja väittelyyn tarkoitetuilla pyöreän pöydän keskusteluilla pyrittiin ratkaisemaan poliittisten puolueiden ja hallitusten edustajien osallistumisesta herännyt kiistely. Vaikka WSF onkin nimenomaan kansalaisyhteiskunnan aloite, ei sen kuitenkaan ole haluttu vaikuttavan vihamieliseltä muita toimijoita kohtaan. Dialogia ja väittelyä varten järjestettävien ns. pyöreän pöydän keskustelujen muodossa puolueiden, hallitusten ja kansainvälisten instituutioiden edustajat voivat ottaa osaa WSF-prosessiin kutsuvieraina, ei delegaatteina.

 

 

 

Näiden yllä mainittujen toimintojen lisäksi järjestetään tietenkin yhteishenkeä nostattavat avajais- ja loppuseremoniat sekä lehdistötilaisuuksia, joiden on tarkoitus antaa kokonaisvaltainen ja yhtenäinen kuva tapahtumista ja tiedottaa syntyneistä ehdotuksista. Vuonna 2003 myös lukuisat alueelliset foorumit järjestivät omia tilaisuuksiaan ja tapahtumiaan, joissa keskityttiin kutakin aluetta koskevien erityiskysymysten käsittelyyn ja esiintuomiseen. Tämän lisäksi yleensä aivan vuotuisen globaalin foorumin alla Porto Alegressa on järjestetty lukuisia oheistapahtumia sekä mm. parlamentaarikkojen maailmanfoorumi (World Parliamentary Forum), koulutuskysymyksiin keskittynyt World Education Forum ja paikallishallinnon valtaapitäville suunnattu Forum for Local Authorities. Seksuaalisten vähemmistöjen "sateenkaariplaneetan" (Rainbow Planet) eli seksuaalisen monimuotoisuuden foorumin tarkoituksena on puolestaan ollut paitsi lisätä näkyvyyttä myös tuoda lisää syvyyttä seksuaalisuuden eri muodoista käytävään keskusteluun. Huomion arvoista on myös se, että ensimmäisessä Euroopan sosiaalifoorumissa tehty aloite globaalin rauhanmarssin järjestämisestä vuoden 2003 helmikuun puolivälissä vahvistettiin vuoden 2003 globaalissa foorumissa, mikä sitten aikaansaikin ennen näkemättömän laajan liikehdinnän ympäri maailmaa. Joidenkin arvioiden mukaan jopa uskomattomat 20 miljoonaa ihmistä marssi rauhan puolesta. Pelkästään Lontoossa miljoona ihmistä kokoontui maan koko tähänastisen historian mittakaavaltaan suurimpaan katumielenosoitukseen, joka oli myös sataan vuoteen maan voimakkain pääministeriin kohdistunut epäluottamuksen ilmaus.

Vaikka muutamista päätavoitteista, kuten sodan vastustamisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, maailmankauppajärjestelmän ja sen päätöksentekomekanismien uudistamistarpeesta, kehitysmaiden velkojen mitätöimisestä ja kansainvälisten rahoituslaitosten vallan purkamisesta ollaankin pitkälti yksimielisiä, keinoista näihin tavoitteisiin pääsemiseksi ollaan kuitenkin montaa mieltä. Merkittävimmiksi jakolinjoiksi tai kiistakysymyksiksi ovat muodostuneet mm. kysymys arvojen universaalisuudesta (onko kulttuurinen relativismi ainoa vaihtoehto länsimaisille arvoille?) ja näkemyserot siitä, tulisiko olemassa olevia instituutioita ja rakenteita lähtökohtaisesti pyrkiä uudistamaan vai olisiko ainoa oikea askel eteenpäin niiden totaalinen lakkauttaminen (reform vs. revolution).

Mielipiteet jakautuvat myös toiminnan maantieteellisistä mittakaavoista ja niiden priorisoinnista keskusteltaessa eli siitä, saavutetaanko edistystä parhaiten paikallisen, kansallisen vai globaalin tason toiminnalla. Siinä, missä eräät korostavat paikallisen tason toiminnan, paikallishallinnon ja omavaraisuuden merkitystä, ovat toiset nähneet osallistuvan demokratian periaatteille rakentuvan kansallisvaltion tai uudenlaisen globaalin hallinnan ja demokratian muotojen olevan potentiaalinen avain onneen. Mielipiteitä jakaa myös kysymys taloudellisesta kasvusta ja sen siunauksellisuudesta. Ympäristöaktivistit puhuvat kasvun rajoista, kun taas esimerkiksi ammattiyhdistysväki kaipaa kasvua ja sen seurauksena lisääntyvää työpaikkatarjontaa. Yksi huomionarvoinen piirre sosiaalifoorumi-prosessissa onkin ollut ammattiyhdistysliikkeen ja etenkin etelän ammattijärjestöjen näyttävä mukaantulo ja pyrkimys rakentaa siltaa muihin sosiaalisiin liikkeisiin. Pohjoisen ja etelän ay-liikkeiden välejä on kuitenkin hiertänyt kysymys mm. ihmis- ja erityisesti työntekijöiden oikeuksista, jota jotkut etelän liikkeet ovat pitäneet lähinnä uutena protektionismin muotona.

Yhteisten raamien muotoileminen näille prosesseille, ja niiden edistäminen rinta rinnan, voisi tarjota globaalille kansalaisliikkeelle eväitä tehokkaaseen toimintaan. Muiden muassa NIGD on tehnyt aktiivisesti työtä tämän asian puolesta

 

Vuosi 2001: ensimmäinen Maailman sosiaalifoorumi

Tammikuussa 2001 järjestetty ensimmäinen Maailman sosiaalifoorumi toi yhteen joidenkin arvioiden mukaan noin 10 000 osallistujaa 117 maasta, heistä 2570 brasilialaisia, 104 panelisteja, 165 kutsuvieraita. Keskustelua käytiin yli sadassa erilaisessa työpajassa ja seminaarissa ja näitä tapahtumia seurasi kaiken kaikkiaan yli 1 800 akkreditoitua joukkotiedotusvälineen edustajaa 52 maasta. Samanaikaisesti järjestettyyn nuorisoleiriin osallistui noin 2000 henkeä ja alkuperäiskansojen leirinkin osallistujamäärä nousi noin 700 henkeen.

Foorumin pääteemoja olivat:

- rikkauksien uudelleenjakaminen

- kestävä hyvinvointi

- kansalaisyhteiskunta

- demokratiakysymykset

Maattomien maatyöläisten tilanne ja heidän kohtaamansa ongelmat saivat runsaasti huomiota. Paheksuntaa herätti mm. ranskalaisen pienmaaviljelijöiden johtajan ja globalisaatiota vastustavan aktivistin, Jose Boven, pidätys syytettynä osallistumisesta monikansallisen elintarvikeyhtiö Monsanton koetilalle tehtyyn iskuun.

Tässä ensimmäisessä foorumissa tehtiin ratkaiseva päätös jatkaa vastaavanlaisten kokoontumisten järjestämistä myös tulevina vuosina. Varsinaiset toimenpide-ehdotukset jäivät kuitenkin vielä melko yleiselle tasolle.

 

Vuosi 2002: toinen Maailman sosiaalifoorumi

Vuoden 2002 foorumi oli valtaisa tapahtuma ja pelkän mittakaavan takia tarkkojen lukujen ja osallistujamäärien antaminen on vaikeaa. Kaiken kaikkiaan paikalla arvioidaan olleen 60 000 osallistujaa, jotka edustivat noin 4909 järjestöä. Tilastojen mukaan nimenomaan läsnä olleiden kansainvälisten NGO:iden määrä kasvoi huomattavasti aikaisemmasta vuodesta. Näissä merkeissä järjestettiin 26 konferenssia, 200 seminaaria, 700 työpajaa ja 14 todistuspuheenvuoroa sekä lukuisia epävirallisia kokoontumisia. Vuoden 2002 Foorumia leimasivat suurelta osin syyskuun 11. päivän tapahtumat ja niiden seurauksena muuttunut maailmanpoliittinen tilanne. USA:n lanseeraama terrorismin vastainen sota ja imperialistinen politiikka sai odotetusti huomiota ja herätti vaatimuksia inklusiivisuudesta, tasa-arvosta ja kestävästä kehityksestä. Entistä selvemmin pyrittiin hakemaan vaihtoehtoja Davosin agendalle ja korostamaan sodan ja neoliberalismin vastaisen laajan rintaman muodostamisen merkitystä. Oman lisäsävynsä keskusteluihin toivat myös Argentiinan talouden romahdus ja Afganistanin sota sekä ratkaisematon Palestiinan kysymys, joka tiesi lisää ongelmia Lähi-Itään.

Vuoden 2002 foorumi rakentui neljän pääteeman varaan:

- hyvinvoinnin tuottaminen ja sosiaalinen uusintaminen

- varallisuuden saatavuus ja sen kestävyys

- kansalaisyhteiskunta ja julkinen tila

- poliittinen valta ja etiikka uudessa yhteiskunnassa

Vuonna 2002 Maailman sosiaalifoorumi sai huomiota myös korkeammalla poliittisella tasolla. Esimerkiksi usea ministerit, YK-edustajat sekä sellaiset henkilöt kuin ILO :n pääjohtaja Juan Somavía ja YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Mary Robinson osallistuivat foorumiin. Myös Belgian pääministeri Guy Verhoovstadt ja Maailmanpankin varapääjohtaja olivat ilmaisseet halukkuutensa osallistua, mutta heiltä pääsy oli evätty vetoamalla foorumin peruskirjan yhdeksänteen artiklaan:

"… Mikään puolue tai sotilaallinen organisaatio ei voi osallistua foorumiin. Hallitusten ja lainsäädäntöelinten edustajat, jotka hyväksyvät tämän peruskirjan sitoumukset, voidaan kutsua osallistumaan yksityishenkilöinä."

Tämä päätös herätti arvostelua.

Tämän lisäksi, ja ajoituksellisesti aivan toisen foorumin alla, järjestettiin samaisella katolisella yliopistolla ns. parlamentaarikkojen sosiaalifoorumi. Yash Tandon, Zimbabwelaisen SEATINI:n (the Southern and Eastern African Trade Information and Negotiations Institute) johtaja, kommentoi poliitikkojen kasvanutta kiinnostusta siteeraamalla Gandhia: "ensin he ovat välinpitämättömiä, sitten he nauravat sinulle, seuraavaksi he taistelevat sinua vastaan ja lopulta sinä voitat." Tandon jatkaa toteamalla, ettei "Porto Alegresta vuonna 2002 enää voitu olla piittaamatta eikä sille myöskään voitu enää nauraa, joten he päättivät liittyä mukaan."

 

Vuosi 2003: kolmas Maailman sosiaalifoorumi

Kolmas, ja toistaiseksi viimeisin, Maailman sosiaalifoorumi järjestettiin jälleen Porto Alegressa tammikuun 2003 lopulla. Osanottajia paikan päälle saapui uskomattomat 100 000. He tulivat 126 eri maasta ja osallistuivat mm. 10 konferenssiin, 1286 työpajaan ja 36 paneelikeskusteluun.

Pääteemoina olivat tällä kertaa:

- demokraattinen ja kestävä kehitys

- periaatteet, arvot, ihmisoikeudet, monimuotoisuus ja tasa-arvo

- media, kulttuuri ja vaihtoehdot homogenisoitumiselle ja

tuotteistumiselle"(commodification)
- poliittinen valta, kansalaisyhteiskunta ja demokratia

- demokraattinen maailmanjärjestys, sodanvastaiset ponnistelut ja rauhan

edistäminen

Viisipäiväinen kokoontuminen alkoi suurella sodanvastaisella mielenosoitusmarssilla ja ilmassa leijuva Irakin sodan uhka kirvoittikin kerran toisensa jälkeen voimakkaita imperiumin vastaisia mielenilmauksia. Sympatiaa ja solidaarisuutta osoitettiin niin Irakin kuin Palestiinankin kansaa kohtaan, ja yksi foorumin ehdottomista huipentumista oli palestiinalaisten ja israelilaisten aktivistien viimeisenä kokouspäivänä yhdessä esittämä vetoomus pitkään jatkuneen Palestiinan kriisin rauhanomaisen ratkaisemisen puolesta. Toisaalta myös ilon aiheita löytyi. Luiz Inácio

Lula da Silvan muutaman kuukauden takainen menestys isäntämaan presidentinvaaleissa nähtiin jonkinlaisena erävoittona neoliberalismin vastaisessa taistelussa. Lulan esiintyminen keräsikin ulkoilmastadionin täyteen innokkaita kuulijoita (joidenkin lähteiden mukaan jopa 75 000 henkeä), mutta hänen päätöksensä osallistua myös Davosin foorumiin herätti monin paikoin paljon tyytymättömyyttä. Lulan lisäksi myös Brasilian Venezuelan solidaarisuuskomitean kutsumana paikan päälle Porto Alegree ilmestynyt Venezuelan presidentin Hugo Chavéz sai innostuneen vastaanoton. Chavéz ei kuitenkaan osallistunut varsinaiseen foorumiin.

Massiivisen osallistujamäärän takia toimintoja jouduttiin vuonna 2003 hajauttamaan

aikaisempaa enemmän. Perinteisen Katolisen yliopiston kampuksen lisäksi tapahtumapaikkoina olivat mm. 15 000 ihmistä vetävä Gigantinhon stadion, eräät satamarakennukset ja useat muut tilat ympäri kaupunkia. Juuri tämän väenpaljouden seurauksena monet tilaisuudet paisuivat valtaviksi megatapahtumiksi, joissa todellinen mielipiteiden vaihtaminen ja keskustelu jäi valitettavan harvojen puhujien ja julkkisaktivistien varjoon. Foorumin viimeisenä päivänä melkein äärimmilleen täysi stadion kuunteli Noam Chomskya ja Arundhati Royta, ja valtavia kuulijajoukkoja vetivät myös sellaiset tähdet kuin Ernesto Galeano, Samir Amin, Susan George ja Sebastião Salgado. Aikaisempaan tapaan eri kanavat ja paikallis-tv seurasivat Foorumia päivittäin, ja muun muassa edellä mainittu Lulan puhe sekä Chomskyn ja kumppaneiden tähdittämä massiivinen lopputapahtuma televisioitiin suorana lähetyksenä.

Vuonna 2003 pyrittiin ensimmäisen kerran myös systemaattisesti seuraamaan ja kirjaamaan ylös lukuisissa tapahtumissa käyty keskustelu. Pelkästään paneeleita seurasi noin 50-henkinen "muistiinpanojoukkue". Tarkoituksena on koota tallennettu aineisto yhteen ja tuoda se kansainvälisen neuvoston arvioitavaksi kevät-kesällä 2003. Tämän lisäksi osallistujien tekemiä ehdotuksia, julistuksia, manifesteja ja muita dokumetteja koottiin ns. aloitetaululle (mural of proposals).

1.4. Nuorten foorumi

Kaikkien kolmen Maailman sosiaalifoorumin yhteydessä on järjestetty foorumin nuorisokomitean organisoima kansainvälinen nuorisoleiri. Ensimmäisenä vuonna leirin osanottajaluku liikkui parin tuhannen paikkeilla, ja vuonna 2002 se toi joidenkin arvioiden mukaan yhteen jo 30 000 nuorta aktivistia eri puolilta maailmaa. Kolmanteen foorumiin tultaessa määrä on vain jatkanut kasvamistaan. Näiden nuorten esiin nostamia teemoja ja heille läheisiä aiheita ovat olleet mm. työttömyys, alhaiset palkat, koulutus, rasismi ja sukupuoleen perustuva alistaminen ja eriarvoisuus. Nuorisoleirin manifestissa vuonna 2002 ilmaistiin päättäväisyys taistella kaikille nuorille kuuluvan julkisen, yleisen ja ilmaisen koulutuksen, terveyden ja vapaa-ajan toiminnan sekä vapaan seksuaalisen suuntautumisen puolesta ja muukalaisvihaa, kaikenlaista syrjintää ja rasismia vastaan:

"Kannatamme kansojen itsemääräämisoikeutta, tunnustamme nuorison kulttuuriset ja protestiliikkeet kuten hip-hop –liikkeen…" ja" uskomme, ettei pinnallisin toimenpitein kyetä ratkaisemaan ihmiskunnan kärsimystä. Kapitalismi ei voi taata taloudellista ja sosiaalista tasa-arvoa ihmisten ja kansojen kesken. On välttämätöntä uudelleen vahvistaa se, että kaupallistetulle tuotantojärjestelmälle on olemassa kollektiivinen vaihtoehto. Tämä vaihtoehto merkitsee toisenlaisen maailman rakentamista, maailman, jossa ihminen ei enää riistä toista ihmistä, jossa vaurauden tuotanto ja jakaminen eivät ole enää yksityisomistajien monopoli, maailman, jota ei leimaa riisto ja alistussuhteet ja jossa voimme lopettaa luonnon tuhoutumisen, eli sosialistisen maailman."

Kaiken kaikkiaan Foorumin osallistujien keski-ikä on ollut melko alhainen, mutta siinä missä osallistujakunta on pääsääntöisesti ollut nuorta, ovat puhujat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta edustaneet iäkkäämpää sukupolvea. Nuoret ovatkin kokeneet, ettei heitä ole otettu täysipainoisesti mukaan foorumin ohjelmaan, ja ettei heidän mielipiteitään ja näkemyksiään ole aidosti haluttu kuulla. Vuoden 2003 Foorumi päättyi ikävästi poliisiväkivallan merkeissä, kun poliisi pahoinpiteli ja pidätti muutamia väkivallattomalle mielenosoitusmarssille osallistuneista nuorista. Tällä noin 400 nuorta yhteen tuoneella "alastonmarssilla" protestoitiin nuorisoleirille osallistuneen naisen pidätystä syytettynä siveettömästä käyttäytymisestä hänen kylvettyään alasti leirin läheisyydessä virtaavassa joessa.

 

1.5. "Forum goes global" - Foorumin maailmanvalloitus

Vuosi 2002 oli Maailman sosiaalifoorumi -prosessin kansainvälistymisen vuosi. Tammikuussa 2002 tehty päätös laajentaa prosessi alueelliselle, kansalliselle ja paikalliselle tasolle pyrki vahvistamaan Foorumin luonnetta aidosti globaalina, avoimena ja pysyvänä liikkeenä. Alueellisten foorumien järjestämistä tukevat monet argumentit. Ensinnäkin niiden kautta voidaan aktivoida huomattavasti suurempia väkimääriä ja tavoittaa aikaisempaa useammat paikalliset järjestöt ja toimijat. Toiseksi, tällä tavoin matkakulut jäävät suhteellisesti pienemmiksi ja myös ne, joille kauas matkaaminen ei ole taloudellisesti mahdollista, saavat tilaisuuden osallistua prosessiin omakohtaisesti. Tällä tavoin kyetään myös tehokkaammin rakentamaan alueellisia koalitioita ja mahdollisesti edesauttamaan kansainvälisen neuvoston koostumuksen monipuolistumista. Lähtökohtana on, että nämä alueelliset, kansalliset ja temaattiset foorumit kaikessa moninaisuudessaan muodostavat osan globaalia prosessia ja seuraavat peruskirjassa ilmaistua yhteistä viitekehystä. Yhdistävänä tekijänä kaikille näille foorumeille on ollut neoliberalismin kritiikki ja vaihtoehtoisten tavoitteiden ja mallien esittäminen.

Peruskirjansa mukaisesti WSF-prosessi tähtää kaikkia uusliberaalia politiikkaa ja sotaa vastustavien liikkeiden välisen dialogin rakentamiseen ja kaikkien nykyjärjestelmälle vaihtoehtoisten ehdotusten yhteen tuomiseen. Vuoden 2002 tapahtumat osoittivatkin monin tavoin, että Maailman sosiaalifoorumi ja nämä sen peruskirjassa ilmaistut periaatteet muodostavat paitsi ajankohtaisen ja tarpeellisen myös toteuttamiskelpoisen vaihtoehdon, ja että maailmanlaajuinen yhteiskunnallinen liikehdintä oikeudenmukaisuuden puolesta ja eriarvoisuutta lisäävää politiikkaa vastaan jatkaa voimistumistaan. Kaikkialla nämä tapahtumat ja foorumit ovat tuoneet yhteen huomattavasti odotettua enemmän toimijoita, eikä innostus järjestää yhä uusia foorumeja vaikuta laantuvan. Foorumien kirjo kattaa mm. israelilaisten ja palestiinalaisten järjestöjen yhteistyönä toteuttaman Palestiinan sosiaalifoorumin,

Pan-Amazonin sosiaalifoorumin, Välimerenalueen sosiaalifoorumin sekä useita maanosa- ja kaupunkikohtaisia foorumeita. Alla pieni vilkaisu muutamiin näistä.

Ensimmäinen Afrikan sosiaalifoorumi järjestettiin Bamakossa, Malissa, tammikuussa 2002. Foorumi oli menestys. Se kokosi yhteen yli kahden sadan järjestön, liikkeen ja instituution edustajaa kaiken kaikkiaan 43:sta Afrikan maasta. Foorumissa keskusteltiin afrikkalaisia koskettavista taloudellisista, sosiaalisista, poliittisista ja kulttuurikysymyksistä. Ensi sijaisena tarkoituksena oli vahvistaa afrikkalaista kansalaisyhteiskuntaa, määritellä sosiaaliseen ja poliittiseen jälleenrakentamiseen tähtääviä strategioita, muodostaa vaihtoehtoja ja vahvistaa Afrikan roolia osana maailmanlaajuista WSF–liikettä. Pääteemoja olivat:

- uusliberaalien toimintatapojen, strategioiden ja kansainvälisten finanssi-

instituutioiden "uudelleenkouluttaminen"

- velkataakka ja korvaukset

- kauppa- ja vapaakauppasopimukset

- afrikkalaisten aloitteiden (NEPAD, Afrikan Unioni) evaluointi

- tuotanto ja elinkeinot

- sukupuoli ja tasa-arvo

- sosiaalisiin vaatimuksiin vastaaminen

- osallistuminen, demokratia ja kansalaisten kontrolli

- valtio, markkinat ja kansalaisjärjestöt

- rauha ja konfliktin ehkäisy

- ihmisoikeudet

Ensimmäisen Afrikan sosiaalifoorumin lopuksi annettiin ns. Bamakon julistus, jossa vallitseva uusliberaali järjestys tuomittiin perustavanlaatuisesti epäoikeudenmukaisena ja Afrikan kasvua, kehitystä, arvoja, ja päämääriä estävänä. Nämä tuntemukset tulevat selkeästi esille julistuksen viimeisissä kappaleissa:

"Afrikan tulevaisuus on Afrikan kansojen käsissä. Afrikalla on henkilöresurssit ja luonnonvarat, joilla muokata sen kansojen kohtalot. Olemme yksimielisiä siitä, että on tullut aika katkaista peritty ja meille historian saatossa langetettu riippuvuus ulkoisista voimista.

Monimuotoisuutemme on sekä rikkaus että voimanlähde, ja pyrkimyksemme on toimia yhdessä niin kansallisesti, alueellisesti kuin maanosanakin. Tässä hengessä olemme solidaarisia kaikkien niiden tahojen ja voimien kanssa, jotka ovat omistautuneet ja sitoutuneet todellisten vaihtoehtojen toteuttamiseen. Olemme myös osa maailmanlaajuista toisenlaisen maailman rakentamiseen tähtäävää sosiaalista liikettä. Tässä tarkoituksessa ja tämän merkkinä, kannatamme ja omalta osaltamme allekirjoitamme Maailman sosiaalifoorumin peruskirjan ja vannomme rakentavamme Afrikan sosiaalifoorumin tässä peruskirjassa ilmaistuille periaatteille.

Aika pohtia teoreettisia kehityksen malleja, kuten niitä, joita IMF, Maailmanpankki, WTO ja G7-maat ovat langettaneet Afrikalle, on ohi. Nyt on aika toimia. Afrikan täytyy ottaa kohtalo omiin käsiinsä. Afrikan kansojen - työläisten, maanviljelijöiden, ammattiyhdistysliikkeen, naisten, opiskelijoiden ja nuorten – tulee taistella kaikkia epäoikeudenmukaisuuden muotoja vastaan ja suojella ihmisarvoaan suoran toiminnan kautta."

Järjestyksessä toinen Afrikan sosiaalifoorumi järjestettiin Addis Abebassa, Etiopiassa, vuotta myöhemmin ja siellä vahvistettiin sitoutuminen toisenlaisen Afrikan rakentamiseen ja muut Bamakon julistuksen periaatteet. Tämä foorumi toi sekin yhteen 200 ihmistä 40 maasta. Velkakysymykseen otettiin voimakkaasti kantaa. Ulkomaista velkaa pidettiin epäoikeudenmukaisena vallankäytön välineenä, jonka ensi

sijaisena tarkoituksena on viedä pohjaa Afrikan omaehtoiselta kehitykseltä. Foorumi toisti vaatimuksensa velkojen välittämättömästä mitätöimisestä ilman ehtoja sekä maanosan kokemien historiallisten vääryyksien hyvittämisestä.

Porto Alegressa, kolmannessa Maailman sosiaalifoorumissa läsnä olleet arabiliikkeet antoivat yhteisen lausunnon, jossa julkituotiin aikomus Palestiinan sosiaalifoorumin ja Marokon sosiaalifoorumin rohkaisemina organisoida Arabien sosiaalifoorumi (Arab Social Forum), jonka ensi sijaisena tarkoituksena olisi vahvistaa ja tukea Arabien yhteistä kamppailua ja yhteistyötä tärkeiksi koetuissa kysymyksissä.

 

Aasian sosiaalifoorumi järjestettiin Andhra Pradeshin osavaltion pääkaupungissa Hyderabadissa, Intiassa, tammikuun 2003 ensimmäisellä viikolla ja se kokosi yhteen osallistujia isäntämaan lisäksi mm. Indonesiasta, Nepalista, Filippiineiltä ja Pakistanista sekä myös Euroopasta ja Amerikoista. Yhdeksi hallitsevaksi teemaksi nousi demokratian puolustaminen fasistisia piirteitä saanutta hindunationalismia vastaan. Väkivallattoman, radikaalin massaliikehdinnän hengessä vastustettiin myös uskonnollisten ääriliikkeiden lietsomaa väkivaltaa ja suvaitsemattomuutta sekä kastiin, sukupuoleen, uskonnolliseen suuntautumiseen tai etniseen ryhmään perustuvaa syrjintää, sotaa ja yritysvetoista globalisaatiota. Noin 300-400 tilaisuudessa keskusteltiin rauhasta ja turvallisuudesta; velan, kehityksen ja kaupan yhtymäkohdista; kansallisvaltiosta, demokratiasta ja pois sulkemisesta; sosiaalisesta infrastruktuurista; ekologiasta ja kulttuurista sekä vaihtoehdoista ja kansojen ponnisteluista. Foorumissa järjestettiin myös erityiset naisten ja dalitien eli kastittomien konferenssit sekä nuorisoleiri ja lukuisia kulttuuritapahtumia kuten mm. päivittäinen filmifestivaali.

Vaikka Foorumia yleisesti ottaen pidettiin menestyksenä, löysivät monet myös kritisoitavaa. Koettiin mm., että Intian agenda hallitsi foorumia tehden siitä pikemminkin Intian kuin Aasian sosiaalifoorumin. Tämän lisäksi pakistanilaisten osallistujien viisuminsaantiongelmat herättivät pahennusta.

Numeroissa Firenzessä marrakuussa 2002 pidetty ensimmäinen Euroopan sosiaalifoorumi (ESF) oli menestys. Odotetun 20 000 sijasta paikalle kokoontui yli 60 000 maksanutta osallistujaa ja varsinkin Foorumin loppuhuipentumana pidetty, rauhallisissa merkeissä sujunut sodan vastainen mielenosoitus keräsi rohkeimpien arvioiden mukaan jopa miljoonaa osallistujaa. Kaiken kaikkiaan neljän päivän aikana ESF:ssä järjestettiin 60 seminaaria, 150 työpajaa ja 40 "täysistuntoa". Pääteemoja olivat Tobinin vero, sodan vastustaminen ja kansalaisoikeuksien tukeminen. Myöskin ESF:n järjestelyistä vastannut komitea koostui yli sadasta järjestöstä, jotka puolestaan toimivat yhteistyössä yli 500 eurooppalaisen organisaation kanssa. Tällainen "jatkuvasti laajenevan työryhmän malli" saattaisi toimia myös kansainvälisen neuvoston kohdalla.

Kritiikittä ei ESF kuitenkaan sekään selviä. Osallistujien reilu enemmistö, ja panelisteista jopa 95%, oli valkoihoisia ja monet puhujista tämän lisäksi nimenomaan iäkkäitä valkoisia miehiä, mistä paneeleissa käytyjen keskustelujen ja näkemysten monipuolisuus selvästi kärsi. Myös monet Eurooppaa koskettavat vaikeat ongelmat ja epäkohdat, kuten rasismi, siirtolaisuus ja pakolaiskysymykset puuttuivat agendalta lähes tyystin. Seuraava ESF pidetään Saint Denisissä, Pariisissa, Ranskassa syksyllä 2003. Päätös tästä ei kuitenkaan syntynyt ongelmitta ja etenkin Ranskan ja Italian kiistely ESF-"brandin" monopolista sai aika ajoin surkuhupaisiakin piirteitä.

 

 

Tekstilaatikko 4. Uppsalan sosiaalifoorumi 25.-27. 4. 2003

Tukea Ruotsin kuntatyöntekijöiden lakolle ja idea Pohjoismaisesta foorumista

Leena Rikkilä ja Katarina Sehm Patomäki

NIGD

Uppsalan sosiaalifoorumi oli neljäs Ruotsissa järjestetty paikallinen sosiaalifoorumi ja keräsi yhteensä n. 3000 osanottajaa. Uppsalan foorumi onnistui siinä missä esim. Firenzessä marraskuussa 2002 pidetty Euroopan Sosiaalifoorumi epäonnistui eli olemaan aidosti monikulttuurinen tapahtuma niin järjestäjien kuin käsiteltyjen teemojen puolesta Foorumia oli järjestämässä 63 järjestöä, jotka kantoivat myös taloudellisen vastuun tapahtumasta. Foorumin seminaareissa ja workshopeissa käsitellyt teemat heijastelivat paitsi globaaleja teemoja, kuten velkakysymys ja Yhdysvaltojen dominoima aggressiivinen maailmanpolitiikka, myös paikallisesti tärkeitä kysymyksiä, kuten Uppsalan terveydenhuollon huonontunut tilanne. Foorumin loppusessiossa Hans Abrahamsson Göteborgin yliopistosta esitti yleisölle kolme kysymystä: 1) miten rakentaa yhteistyötä nk. vanhojen ja uusien liikkeiden ja aktivistien välillä? 2) miten ja millä ehdoilla parhaiten ankkuroitua paikalliseen politiikkaan? 3) miten varmistaa Uppsalan sosiaalifoorumin jatkuvuus? Loppusessio oli järjestetty niin, että seitsemässä pöydässä istuneet osallistujat kävivät kukin kysymyksistä oman keskustelunsa ja raportoivat pöytäkunnittain. Hyvinvointivaltion puolustaminen, globaalin demokratisaation edistäminen ja julkisten palvelujen yksityistämisen vastustaminen nousivat foorumin tulevaa työtä ohjaaviksi lähtökohdiksi, joiden ympärille suunniteltiin myös pohjoismaista yhteistyötä.

Lokakuun (2003) puolivälissä Pariisissa pidettävän Euroopan sosiaalifoorumin (ESF) valmistelukokous pidetään syyskuussa Göteborgissa, Ruotsissa. Uppsalan foorumin loppusessio keskusteli mahdollisuudesta järjestää ensimmäinen pohjoismainen foorumi (Nordic Social Forum) ESF:n valmistelukokouksen yhteydessä. Loppusessio päätti myös antaa julkisen tukensa Ruotsissa parhaillaan käytävälle kuntatyöntekijöiden lakolle.

* Lisätietoja (teemat, järjestäjät, kontaktihenkilöt jne.) Uppsalan foorumista osoitteesta: http://www.uppsalasocialforum.org. Uppsalan foorumin kokonaisbudjetti oli 80 000 kruunua, josta summasta Forum Syd (Kepaa vastaava kattojärjestö) kattoi 40 000 kruunua. Kokonaispotti oli aktiivisen keräyksen tulos.

NIGDin edustaja oli kutsuttu Maailman sosiaalifoorumin kansainvälisen neuvoston jäsenenä puhumaan Maailman sosiaalifoorumin ja paikallisten foorumien suhteesta ja esittelemään NIGDin strategiaa globaalin demokratian edistämiseksi. Ks. http://www.nigd.org

 

 

 

 

Tekstilaatikko 5. Sosiaalifoorumiliike voimistuu myös Suomessa

Marko Ulvila

Maan Ystävät

Maailmalla suurta innostusta synnyttänyt sosiaalifoorumiliike on kannustanut suomalaisetkin järjestämään oman tapahtumansa -vuonna 2003 jo toista kertaa.

Vuonna 2002 ensimmäistä kertaa järjestetty Suomen sosiaalifoorumi oli menestys. Vanhalla ylioppilastalolla, yliopistolla ja iltaisin makasiinien kulttuuritapahtumissa oli liikkeellä muutama tuhat ihmistä luomassa vaihtoehtoja uusliberalistiselle ylivallalle. Helmikuussa järjestettyyn tapahtumaan saatiin myös tuoreita terveisiä toisesta Maailman sosiaalifoorumista Porto Alegrestä. Näkyvänä piirteenä helmikuun 2002 tapahtumassa oli ammattijärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen uudenlainen yhteistyö. Sille oli luonut hyvän pohjan edellisenä syksynä ja talvena toteutettu ProKoskenkorva -kampanja valtionyhtiöiden julkisen omistuksen puolustamiseksi. Tämä liike onnistui muuttamaan etenkin eduskunnan suhtautumista valtionyhtiöihin aiempaa myönteisemmiksi, konkreettisina tapauksina Altia-groupin ja Kemiran valtionosuuksien säilyttäminen. Ensimmäisessä sosiaalifoorumissa perustettiin ProDemokratia tietotoimisto, joka julkaisee ajankohtaisia kantaaottavia seinälehtiä ja verkkosivuja. Tapahtuma innoitti myös ainakin yhden alueellisen sosiaalifoorumin järjestämiseen Pirkanmaalla lokakuussa 2002.

Vuoden 2003 sosiaalifoorumi oli järjestäjäjoukoltaan entistä laajempi. Mukaan oli tullut useampia ammattijärjestöjä erityisesti GATS-sopimuksen uhkaamilta aloilta, ja myös kirkon väkeä oli entistä enemmän mukana. Myös poliittisen kentän laajentuminen näkyi puolueiden nuorisojärjestöjen monipuolisena osallistumisena.

Suomen vuoden 2003 sosiaalifoorumin ohjelma tarjosi katselmuksen suomalaiseen todellisuuteen. Sen eri työryhmissä keskusteltiin niin köyhyydestä, syrjäytymisestä ja GATS-sopimuksen vaikutuksista kuin maahanmuuttajista ja hyvinvointivaltion rakentamisestakin. Kansainvälisesti arvostettuja vieraita olivat mm. Tshetsenian sodasta raportoinut venäläinen toimittaja Anna Politovskaja sekä Ranskan Attacin varapuheenjohtaja Susan George. Sosiaalifoorumin yhteydessä järjestettiin VR:n makasiineilla ns. Manifest-kaupunkifestivaali. Foorumin päättäneessä kansalaistapahtumassa puolestaan marssittiin sotaa vastaan, kuultiin puheita ja nautittiin musiikista.

Tulevaisuuden haasteena on yhdistää toistaiseksi vielä hieman eri erillään kulkevat kotimaisen sosiaalifoorumin järjestäjät ja Maailman sosiaalifoorumin suomalaiset osallistujatahot. Sosiaalifoorumiliikkeen voimistuminen edellyttää, että kansallinen ja kansainvälinen työ ovat tiivissä vuorovaikutuksessa.

Ensi vuonna Maailman sosiaalifoorumi järjestetään Intiassa. Keskeisesti mukana paikallisissa järjestelyissä on monille suomalaisille tuttujen Centre for the Study of Developing Societies -tutkimuslaitoksen ja Vasudhaiva Kutumbakam -verkoston aktiivit. Tämän vuoksi myös suomalaisilla on suunnitelmia olla mukana tekemässä foorumista onnistunutta.

Lisätietoja verkossa: www.prodemokratia.net

 

Toistaiseksi lukumääräisesti eniten Maailman sosiaalifoorumiin ovat osallistuneet latinalaisamerikkalaiset, heistä etenkin brasilialaiset ja argentiinalaiset. Vuonna 2002 Argentiinassa järjestettiin Argentiinan kriisiä käsittelevä temaattinen foorumi. Tämän lisäksi tammikuussa 2003 järjestettiin ns. Pan-Amazon -foorumi Belemissä, Brasiliassa. Amazonasin alueen foorumi, kuten myös Välimerenalueen foorumi, pyrki luomaan ja vahvistamaan uudenlaista alueellista identiteettiä. Belemin kaupungin valintaa pitopaikaksi selittää siellä toteutettu osallistava budjettisuunnittelu, joka on mittakaavaltaan jopa laajempi kuin Porto Alegressa. Seuraava Pan-Amazon foorumi järjestetään näillä näkymin Guaynassa, Venezuelassa helmikuussa 2004. Ns. Kolumbian temaattinen foorumi järjestetään kesäkuussa 2003 ja se tulee näillä näkymin keskittymään neljään temaattiseen erityisalueeseen: huumeiden salakuljetukseen, laittomiin satoihin, sotaan, terrorismiin, vastarintaan ja rauhaan sekä demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksiin.

1.6. Intia vuonna 2004

Alkuvuonna 2003 Porto Alegressa pidetyssä kansainvälisen neuvoston kokoontumisessa tehtiin päätös Maailman sosiaalifoorumin siirtymisestä Porto Alegresta Mumbai Cityyn (aik. Bombay) Intiaan vuonna 2004. Päätös Intiaan siirtymisestä perustuu haluun tehdä toistaiseksi paljolti Latinalaiseen Amerikkaan painottuneesta foorumiprosessista tulevaisuudessa aidosti globaali, ja tällä tavoin kytkeä se vahvemmin myös Afrikassa ja Aasiassa tapahtuvaan kehitykseen.

 

Tekstilaatikko 6. Kirje Intiasta

Vijay Pratap

CSDS & VK

Kesäkuussa 2001 osallistuin NIGD:in ja Suomen ulkoasianministeriön järjestämään maailmanlaajuista demokratisaatiota pohtivaan ideointiseminaariin Helsingissä. Tässä tapaamisessa minä ja intialaiset ystäväni saimme ensikosketuksen Maailman sosiaalifoorumin brasilialaisiin järjestäjiin. Paikalla keskustelemassa oli tuolloin mm. yhden WSF-prosessin merkittävän taustavoiman, brasilialaisen tutkimusinstituutin Ibasen (Brazilian Institute of Social and Economic Analyses) johtaja Cândido Grzybowski. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, valmistelemme neljättä Maailman sosiaalifoorumia pidettäväksi Mumbaissa, Intiassa, tammikuussa 2004. Huomionarvoista on se, että tämä on ensimmäinen kerta, kun maailmanlaajuinen sosiaalifoorumi järjestetään muualla kuin Brasiliassa tai Porto Alegressa.

Yllä mainittu Helsingin seminaari sai jatkoa siellä keskustelun alla olleiden globaalidemokratia-aloitteiden evaluoinnin merkeissä. Oma tähän työhön osallistunut ryhmäni tuli siihen tulokseen, että ainoa tapa edetä on globaalin kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti Maailman sosiaalifoorumi -prosessin vahvistaminen. Samaan lopputulokseen päätyivät myös muut tämän projektin merkeissä itsenäisesti ja toisistaan riippumattomina arviointityötä tehneet eteläiset evaluaattorit.

Maailman sosiaalifoorumi -prosessi on maailmanlaajuinen, ja siksi sen siirtyminen Porto Alegresta ja Brasiliasta maailmalle on nimenomaan prosessin juurruttamisen näkökulmasta välttämätöntä. Kuten Samir Amin muistutti siirtymispäätöksen tehneessä kansainvälisen neuvoston kokouksessa, kaksi kolmasosaa maailman väestöstä asuu Afrikassa ja Aasiassa. Intialaisina olemme erittäin tyytyväisiä siitä, että voimme olla osa tätä prosessin kannalta merkittävää maantieteellistä ja kulttuurista laajentumista.

Maailman sosiaalifoorumi on avoin tila. Se ei ole liike, eikä sitä myöskään sellaisena tulisi kohdella. Foorumi-prosessi on vain kolme vuotta vanha, mutta nuoresta iästään huolimatta se on onnistunut herättämään kiinnostusta eri puolilla maailmaa. Vuodesta 2002 lähtien järjestettyjen alueellisten ja temaattisten foorumien määrän kasvu on jopa ylittänyt seurantakapasiteetin, eikä kaikkien näiden lukuisten foorumien määrästä ja sisällöstä ole olemassa tarkkaa tietoa. Näitä maailman joka kolkasta tulevia uusliberalismia vastaan kamppailevia ihmisiä yhdistävien tapahtumien räjähdysmäinen kasvu ja kukoistus on ollut monessa mielessä vaikuttavaa.

Lopuksi haluaisin ystävällisesti kutsua kaikki lukijat ystävineen osallistumaan neljänteen Maailman sosiaalifoorumiin Mumbaissa, Intiassa, 16.-21. tammikuuta vuonna 2004. Toisenlainen maailma on mahdollinen!

 

Tärkeänä on pidetty sitä, että tämä globaali foorumi järjestetään aina poikkeuksetta etelässä ja että oli paikka mikä hyvänsä, on sillä oltava laajan liikkeiden verkoston tuki takanaan. Ajatus Intiaan siirtymisestä nousi ensimmäisen kerran esiin kansainvälisen neuvoston kokouksessa tammikuussa 2002 intialaisen työryhmän esitäessä suunnitelmansa toimia vuoden 2004 foorumin isäntänä. Ehdotus sai tukea, mutta tuolloin siirtymisen ehdoksi asetettiin Intiassa vuoden 2003 alussa järjestettävän Aasian sosiaalifoorumin onnistuminen sekä se, että myös muista ympäri maailmaa järjestetyistä alueellisista ja temaattisista foorumeista saadut kokemukset tukisivat tällaista päätöstä. Vuonna 2005 foorumin on tarkoitus jälleen palata syntysijoilleen Porto Alegreen.

Keskustelua on käyty myös siitä, tulisiko globaali foorumi mahdollisesti järjestää vain joka toinen vuosi. Kerran vuodessa järjestettävällä globaalilla kokoontumisella on kuitenkin nähty olevan tärkeä merkitys prosessin agendan määrittelyssä ja jatkuvuuden ylläpitämisessä, mutta samalla kuitenkin vuosittaisen megatapahtuman

valmistelujen kustannus-hyöty -suhdetta pidetään epäedullisena. Kasvukivuista kärsivän Foorumin formaattia halutaankin muuttaa tulevaisuudessa niin, että osallistujien itsensä organisoimat tapahtumat saavat aikaisempaa enemmän huomiota ja painoarvoa. Myös järjestämisajankohdasta on käyty keskustelua. Toistaiseksi Maailman sosiaalifoorumi on järjestetty aina tammikuun lopulla ja/tai tammi-helmikuun vaihteessa samanaikaisesti Maailman talousfoorumin kanssa. Tulevaisuudessa järjestämisaika saattaa kuitenkin muuttua, sillä kasvunsa myötä WSF on kypsynyt itsenäiseksi toimijaksi, ja siksi ajallinen irtautuminen Davosista on mahdollista. Porto Alegressa 2003 päätettiinkin tehdä globaalista foorumista ajankohdaltaan Davosin foorumista riippumaton, mutta järjestää se jatkossa kuitenkin samassa kuussa kuin Davosin vastaava.

 

 

1.7. Maailman sosiaalifoorumi Intiassa merkitsee haasteita ja mahdollisuuksia!

Gopal Siwakoti 'Chintan'

Tarkoitukseni on tämän kirjeen muodossa välittää muutamia huomiota ja samalla antaa oma panokseni Intian WSF-prosessille nimenomaan nepalilaisen aktivistin näkökulmasta.

Ensinnäkin valmisteluja ja järjestelyjä silmällä pitäen on tärkeää nähdä tämä prosessi ainutlaatuisena kaikkia aasialaisia, erityisesti eteläaasialaisia, koskettavana mahdollisuutena rakentaa ja edistää keskinäistä solidaarisuutta, ymmärrystä ja tehokkuutta. Tästä syystä on tärkeää, että Intian päässä tapahtuva järjestelyprosessi on mahdollisimman avoin, osallistava ja demokraattinen kautta linjan alusta loppuun asti. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ryhmien ja liikkeiden edustajilla, ja jossain määrin myös yksityishenkilöillä, tulee olla mahdollisuus aktiivisesti ja täysipainoisesti osallistua prosessin kaikkiin vaiheisiin järjestelyistä ja niitä koskevasta päätöksenteosta käytännön toteutukseen ja foorumia seuraavaan evaluaatioon asti. Näin saamme oivan tilaisuuden myös harjoitella vaihtoehtoista demokratiaa omassa keskuudessamme.

On niin ikään tärkeää, että pystymme vähintäänkin säilyttämään sen laadullisen tason ja vahvuuden, jonka brasilialaiset ystävämme ovat onnistuneet saavuttamaan. Monet meistä, jotka ottivat osaa Asian sosiaalifoorumiin ja aikaisempiin Maailman sosiaalifoorumeihin, ovat todistaneet tätä valtaisaa haastetta ja ymmärtäneet, miten vaativa tämä tehtävä todella on. Kyse ei ole vain muutamista järjestäjistä, kohtaamispaikoista ja tiloista tai ihmisistä, jotka tulevat, puhuvat ja menevät. Oma kokemukseni intialaisten järjestämistä suuren luokan ja mittakaavan tapahtumista ei ole kovinkaan positiivinen ainakaan tammikuussa 2003 Hyderabadissa pidetty Aasian sosiaalifoorumin perusteella. Tämä on ongelma, jonka me kaikki tunnustamme ja jonka kanssa joudumme jokainen tahoillamme kamppailemaan.

Toinen huolenaiheeni liittyy siihen, ketkä ovat "ME" tämän edessä olevan Maailman

sosiaalifoorumin näkökulmasta? Oman ja monien muidenkin näkemyksen mukaan WSF ei ole NGOiden sen paremmin kuin poliittisten puolueiden tai ideologioidenkaan

hallitsema prosessi, vaan pikemminkin uudenlainen yhteiskunnallinen liike tai areena. Intialaisilla ystävillämme on pitkän kokemuksen ja vahvan perinteen mukanaan tuoma ymmärrys yhteiskunnallisten liikkeiden problematiikasta ja valtavirran I/NGOjen ja/tai poliittisten puolueiden agendan dominoinnin ongelmallisuudesta. On myös sanomattakin selvää, että täydellinen läpinäkyvyys kaikkia kustannuksia ja muita taloudellisia kysymyksiä koskevissa asioissa on ehdottoman välttämätöntä, erityisesti tällä alueella, jossa korruptio, muutamin poikkeuksin, ulottuu kaikille tasoille, mukaan lukien I/NGOt. Riski on suuri ja väärinkäytökset sekä salailu voivat helposti saattaa toimijat huonoon valoon ja horjuttaa uskoa koko sosiaalifoorumi-prosessiin.

Näissä merkeissä haluaisinkin ehdottaa seuraavaa:

a) Logistiikasta ja teknisistä yksityiskohdista vastaamaan muodostetaan eri toimijoita

kattavasti edustava, hyvin konsultoitu intialainen järjestelykomitea.

b) Kansallisilla ja alueellisilla tasoilla tapahtuvia prosesseja, valmisteluja ja agendan

kehittelyä tukemaan ja koordinoimaan muodostetaan ns. Aasian - Tyynen meren

konsultatiivinen komitea tai muu tätä tarkoitusta ajava taho. Jos tällainen

muodostetaan, tulisi sen myös olla edustettuna kansainvälisessä neuvostossa tai

muissa globaalintason WSF-prosesseissa.

Toiseksi, olen parasta aikaa mukana neuvottelemassa useiden ystävien ja verkostojen

kanssa tulevan Maailman sosiaalifoorumin aikana ja sen alaisuudessa järjestettävistä sessioista ja foorumeista. Tällaisia keskustelun alla olevia, melko suurella todennäköisyydellä toteutuvia, tapahtumia ovat:

1. Kaksipäiväiseksi kaavailtu, ennen varsinaista foorumia järjestettävä,

vesikysymyksiin keskittyvä World Social Forum on Water.

b) Puolenpäivän mittainen keskustelu alueellisista rikoksista rauhaa vastaan (Crimes

Against Peace in the Region), jossa kuullaan todistuspuheenvuoroja mm.

Japanista, Saksasta, Koreasta, Vietnamista, Palestiinasta, Afganistanista ja

Irakista.

c) Niinikään puolipäivää kestävä keskustelu eteläisten hallitusten vastuusta

uusliberaalin globalisaation juurruttamisessa kansallisella tasolla sekä

mahdollisista vaihtoehdoista huomioiden tässä myös poliittisten puolueiden ja

yhtiöiden roolin.

 

 

 

 

 

 

 

2. Porto Alegren opetukset

Francisco Whitaker

Francisco Whitaker edustaa Brasilian piispojen kansallisen konferenssin rauhankomissiota (Brazilian Commission on Justice and Peace of the National Conference of Brazilian Bishops) Maailman sosiaalifoorumin organisaatiokomiteassa. Koulutukseltaan hän on arkkitehti ja suunnittelija, joka on jo 1950–luvulta lähtien osallistunut ja ollut mukana useissa sosiaalisissa ja poliittisissa aloitteissa ja liikkeissä, minkä lisäksi hän on toiminut myös São Paulon kunnanvaltuuston neuvonantajana. Whitaker on elänyt maanpaossa sekä Ranskassa että Chilessä.

Vuoden 2002 sosiaalifoorumin jälkeen nauhoitetussa ohjelmassa "Roda Viva" arvostetulta portugalilaiselta sosiologilta, Boaventura de Souza Santosilta, kysyttiin, oliko työväenpuolue, Partido dos Trabalhadores, mahdollisesti manipuloinut foorumia omien etujensa nimissä? Foorumiin osallistunut ja siellä puhunut de Souza Santos vastasi huomauttamalla, että työväenpuolue on aivan liian pieni kyetäkseen sellaiseen. Samoilla linjoilla oli myös Porto Alegren pormestari Tanso Genro, joka Folha de São Paulo –lehden haastattelussa totesi, etteivät edes kaikki maailman vasemmistolaiset puolueet yhdessä pystyisi saamaan aikaan jotain sellaista kuin Maailman sosiaalifoorumi.

2.1. Maailman sosiaalifoorumi kasvaa

Jo pelkät luvut sellaisenaan kertovat Foorumin menestyksestä. Yllä kuvatut Boaventuran ja Tarson kommentit perustuvat tämän kaltaisiin todisteisiin, mutta viittaavat samalla myös syihin menestyksen takana.

Luvut kasvoivat ennen näkemättömällä tavalla ensimmäisestä foorumista toiseen. Osallistujamäärä kasvoi vuoden 2001 20 000:sta peräti 60 000:een vuonna 2002. Näistä osallistujista arviolta noin 35 000 tuli Porto Alegresta, muualta Brasiliasta ja naapurimaista, joskus pitkienkin bussimatkojen päästä, kuulemaan ihailemiaan puhujia ja nauttimaan tämän maailmanlaajuisen kokoontumisen energisestä ilmapiiristä. Mutta tämä osallistujamäärien kasvu on vielä merkityksellisempää, jos tarkastelemme delegaattien eli foorumiin kansalaisyhteiskunnan liikkeiden ja toimijoiden edustajina rekisteröityneiden määrän voimakasta kasvua. Ensimmäisen foorumin 4000:sta heidän lukumääränsä nousi 15 000:een ja he edustivat kaiken kaikkiaan 4909 järjestöä 131 maasta.

Se, mikä näitä delegaatteja houkutteli paikan päälle oli ennen kaikkea Foorumin innovatiivinen luonne ja pluralistisuus, joka yhdistää monimuotoisuutta kunnioittaen, sen avoimuus kaikille osallistumisesta kiinnostuneille –lukuun ottamatta hallitusten, poliittisten puolueiden ja sotilaallisten organisaatioiden edustajia, ja se, että foorumi on nimenomaan kansalaisyhteiskunnasta lähtöisin oleva, kansalaisyhteiskunnan tarpeisiin luotu aloite. Maailman sosiaalifoorumi tarjoaakin uudenlaisen ja ainutlaatuisen tapaamispaikan, jota poliittisesta vallasta kiistelevät hallitukset, liikkeet, puolueet tai kansalliset ja kansainväliset instituutiot eivät pysty kontrolloimaan.

Näille tuhansille delegaateille Foorumi oli siis juuri sitä, mitä järjestäjät halusivatkin sen olevan: horisontaalinen tila, jossa he voivat vapaasti esittää ja tuoda julki ehdotuksiaan ilman, että yhtäkään näistä ehdotuksista pidettäisiin toista tärkeämpänä ja ilman, että kukaan pakkosyöttäisi ajatuksiaan muille. Se on tila, jossa he voivat vaihtaa kokemuksia, oppia ja kehittyä tietoisina toistensa kamppailuista, toiveista ja ehdotuksista. Tämä tila antaa mahdollisuuden tehokkaampien sosiaaliseen transformaatioon tähtäävien toimintamuotojen hahmottamiseen, syvempään analysointiin ja sitoutumiseen sekä intressien artikuloimiseen kansallisella ja erityisesti kansainvälisellä tasolla.

 

 

2.2. Kasvavan kiinnostuksen syyt

Jos Foorumissa olisi kyse vain yksinkertaisesta käskyjen vastaanottamisesta, vaihtoehtojen kontrolloimisesta, kurinalaiseen toimintaan ja mobilisaatioon pakottamisesta tai pakollisten kollektiivisten positioiden, lausuntojen tai esitysten hyväksymisestä, ei se herättäisi juurikaan kiinnostusta. Tästä syystä Foorumin peruskirjaan on haluttu kirjata selkeästi näkemys siitä, ettei foorumi ota kantaa Foorumina, ettei kukaan voi puhua Foorumin nimissä tai puolesta ja ettei missään sen kokouksissa käytetä aikaa ns. loppuasiakirjojen laatimiseen. Peruskirjassa mainitaan erityisesti, ettei Maailman sosiaalifoorumi harkitse tai tee päätöksiä. Sama pätee myös Davosissa kokoontuvaan Maailman talousfoorumiin, jolle Porto Alegren foorumi on nähty vaihtoehdoksi -rinnastus, jonka korostamiseksi WSF on järjestetty samaan aikaan WEF:n kanssa.

On selvää, että tämän näennäisen yhteneväisyyden taustalla vaikuttavat suuret erot. Siinä, missä Davosin osallistujat pyrkivät säilyttämään, ylläpitämään ja kasvattamaan kontrolloimansa pääoman valtaa ylitse koko ihmiskunnan (ja samalla laajentamaan omia yksityisiä liiketoimiaan), halutaan Porto Alegressa viedä eteenpäin ehdotuksia toisenlaisesta maailmasta, jonka keskipisteenä ovat ihmiset ja joka kunnioittaa luontoa. Maailmasta, joka ei ole ainoastaan mahdollinen, vaan suoranainen välttämättömyys ja jota osallistujat itse käytännön toimillaan rakentavat joka päivä. Porto Alegreen tulevat saapuvatkin kaikkialla maailmassa lisääntyvien, pääoman sanelemaa globalisaatiota vastaan protestoivien mielenilmausten saattelemina.

Tämä selkeä ero tavoitteissa ja sisällössä näkyy myös tiettyinä metodologisina eroina. Porto Alegressa kuten Davosissakin, järjestetään kyllä konferensseja ja debatteja, joiden sisältö on osittain etukäteen määritelty ja joihin on kutsuttu agendalla olevista aiheista runsaasti näkemystä ja kokemusta omaavia henkilöitä. Davosissa nämä kutsuvieraat ovat kuitenkin uusliberaalin monoliittisen ajattelun suuria intellektuelleja, maailman suurvaltojen poliittisia johtajia sekä isojen monikansallisten yhtiöiden omistajia ja pääjohtajia. Porto Alegressa konferensseja puolestaan vetävät yleensä mittakaavaltaan suuret maailmanlaajuiset verkostot eivätkä suinkaan yksittäiset ihmiset. Tämän vastapainoksi Porto Alegressa järjestetään tosin myös ns. henkilökohtaisia todistuspuheenvuoroja, joissa vaikuttavan henkilöhistorian omaavat yksilöt saavat tilaisuuden jakaa ja välittää kokemuksiaan laajalle yleisölle. Kaikkein palkitsevin ja merkittävin sosiaalifoorumin anti ovat kuitenkin osallistujien itse organisoimat lukemattomat työpajat ja seminaarit. Vuonna 2001 niitä oli kaiken kaikkiaan noin 400 ja seuraavana vuonna tuo luku oli noussut jo 750:een. Juuri tämä elinvoimainen osallistujien ja tapahtumien kirjo antaa Foorumille sille tyypillisen innostuneen ilmapiirin. Porto Alegren saleissa, käytävillä ja puistoissa sekoittuvat monet värit ja äänet protestien, performanssien, tapahtumien ja toiminnan ilotulitukseksi muodostaen siten täydellisen vastakohdan Davosin hillitylle harmaudelle.

Luonnollisesti tällainen suuri toiminnanvapaus ja järjestelyjen monenkirjavuus saa aikaan myös väärinkäsityksiä ja joskus kyseenalaisiakin poikkeustapauksia. Se myös luo monenlaisia paineita ja yrityksiä manipuloida Foorumia kokonaisuutena. Samalla kun tapahtuman suuri mittakaava herättää ahneutta ja kunnianhimoja, asettaa sen horisontaalinen luonne tukalaan asemaan ne, jotka kaipaavat nopeita muutoksia ja jotka ovat tottuneet perinteisiin poliittisen toiminnan paradigmoihin.

Erityisesti Foorumia koskevan raportoinnin yhteydessä on kysymys jonkinlaisen loppuasiakirjan valmistelemisesta noussut kerta toisensa jälkeen esille. Valtataisteluista kiinnostuneiden ja johtajia haastattelemaan tottuneiden journalistien on ollut vaikea käsittää, miksi Sosiaalifoorumi ei pyri tuottamaan jonkinlaista yhteistä loppuasiakirjaa tai julistusta. He eivät odota sellaista Davosilta, mutta kaipaavat sitä kuitenkin Porto Alegresta. He eivät ole ymmärtäneet, että Maailman sosiaalifoorumi ei ole huippukokous, vaan yksi niistä yhteiskunnallisen liikehdinnän perustoista, jotka kehittyäkseen eivät voi järjestää huippukokouksia tai nimetä johtajia. On kuta kuinkin mahdotonta laatia yhteenvetoa 15 000 tai 50 000 ihmisen viisipäiväisen työrupeaman seurauksena ilman, että sisältö siitä kärsisi tai ettei sanoman rikkaus merkittävästi köyhtyisi. Tällainen yhteenveto tai loppuasiakirja voitaisiin laatia ainoastaan jonkinlaisen manipuloinnin seurauksena, ja se pakottaisi osallistujat taistelemaan omien ehdotustensa mukaan saamisen puolesta. On oletettavaa, että jokainen on onnellisempi ilman tällaista keskinäistä kilpailua ja siitä seuraavaa valtataistelua.

Foorumin kokonaisuus muodostuu sadoista konkreettisista ehdotuksista, aloitteista ja mobilisaatioista ja se pitää sisällään monenlaisia uusia ajatuksia ja pohdintoja. Esimerkiksi vuoden 2002 foorumissa järjestettiin useita seminaareja ja työpajoja, joissa keskusteltiin muun muassa toisenlaisen maailman puolesta kamppailevien liikkeiden sisäisestä muutoksesta. Parhaimmillaan tämän aiheen tiimoilta järjestetty konferenssi onnistui keräämään paikan päälle jopa 2000 kuulijaa. Mutta yksikään näistä lukuisista ehdotuksista tai ajatuksista ei sellaisenaan puhu Foorumin suulla tai ilmaise foorumin kantaa, vaan julkilausumiin ja päätöksiin sitoutuminen tapahtuu ainoastaan ne antaneiden, niihin sitoutuneiden tai ne allekirjoittaneiden yksilöiden, ryhmien ja ryhmittymien nimissä.

2.3. Tapahtumasta prosessiksi

Luonnollisesti jännitteitä syntyy myös järjestäjien ja heitä avustavien tai tilaisuuteen muutoin omalla panoksellaan osallistuvien välillä. Jotkut esimerkiksi näkisivät mielellään kansainvälisen neuvoston muodostuvan uudeksi neoliberalismin vastaista

suuntausta ohjaavaksi ja kontrolloivaksi tahoksi. Järjestäjien jatkuvuutta korostava perspektiivi osoittaa kuitenkin toiseen suuntaan eli peruskirjassa ilmaistun mukaisten metodien vahvistamiseen. Yhä laajemmin onkin hyväksytty käsitys Foorumista prosessina pikemminkin kuin yksittäisenä tapahtumana tai vaihtoehtoisen monoliittisen ajattelun johtajien vetämänä kansainvälisenä järjestönä. Sellainen saattaisi olla kohtalokasta Foorumille itselleen. On myös tärkeää, ettei konferensseissa aleta tuottamaan jonkinlaisen yleisöäänestyksen pohjalta hyväksyttyjä loppuasiakirjoja ja etteivät ne pääse sanelemaan esimerkiksi työpajojen sisältöä. Järjestäjien toistaiseksi tekemät päätökset tähtäävät Foorumin viehätysvoiman kasvattamiseen ja Brasiliassa koetun kaltaisen liikehdinnän synnyttämiseen myös muualla maailmassa. Vuoden 2003 Porto Alegren foorumia edeltääkin todennäköisesti loppuvuodesta 2002 useilla eri geopoliittisilla alueilla järjestettävien alueellisten ja temaattisten foorumien sarja. Sama toistunee vuoden 2003 lopulla johtaen mahdollisesti maailmanlaajuiseen "pääfoorumiin" Intiassa vuonna 2004.

Itse asiassa suurin haaste Maailman sosiaalifoorumin järjestäjille ei olekaan uusia, parempia ja entistä konkreettisempia ehdotuksia tuottavien sisältöjen määritteleminen, vaan Foorumin mallin jatkuvuuden takaaminen. Toisin sanoen keinot määräävät tavoitteen ja varsinainen sisältö syntyy tämän prosessin seurauksena osana ihmiskunnan kamppailua toisenlaisen maailman puolesta. Tämä johtaa väistämättä erilaisiin foorumeihin, joissa yhdistyvät sekä kaikille yhteiset asiat että kulloisenkin Foorumia isännöivän alueen omat erityiskysymykset ja painotukset. Tärkeintä onkin varmistaa, etteivät ns. vanhat mallit kaappaa tai vie voimia Maailman sosiaalifoorumin luomalta uuden poliittisen muutoksen paradigmalta.

 

3. Maailman sosiaalifoorumin menestystarinan analysointia

Thomas Wallgren

Filosofian tohtori Thomas Wallgren on Suomen Akatemian vanhempi tutkija ja Helsingin yliopiston filosofian dosentti. Wallgren on kirjoittanut lukuisia teoksia ja artikkeleita mm. modernisaatiokeskusteluun, moraalifilosofiaan ja politiikan teoriaan liittyen. Viimeisimmissä teoksissaan Wallgren on käsitellyt globalisaatiota ja Euroopan integraatiota. Wallgren on ollut mukana suomalaisessa ja pohjoismaisessa solidaarisuustyössä ja ympäristöliikkeissä 1970-luvun lopusta lähtien. Hän on myös aktiivisesti mukana tukemassa suomalais-intialaisena yhteistyönä syntyneen Vasudhaiva Kutumbakamin ("Maailma on yksi perhe") ja suomalaisen Pro Demokratia -liikkeen toimintaa.

Maailman sosiaalifoorumista on parin perustamistaan seuranneen vuoden aikana tullut miljoonien (poliittisten ja sosiaalisten kysymysten parissa kamppailevien) aktivistien huomion keskipiste. Tämän päätähuimaavan menestyksen syihin perehtyminen kannattaa jo pelkästään kiinnostavan sosiaalisen mobilisaation dynaamiikan takia, mutta myös prosessin tulevaisuudennäkymien ja monien sen sisällään pitämien mahdollisuuksien näkökulmasta.

Mielestäni esiin voidaan nostaa erityisesti kolme foorumin kiinnostavuutta selittävää ja lisäävää tekijää:

Objektiiviset sosiaaliset puitteet: Kylmän sodan jälkeistä kansainvälistä talous- ja sosiaalipolitiikkaa on hallinnut ns. uusliberaali paradigma. Siihen perustuva uusliberalistinen maailmanhallinta on ollut poikkeuksellisen voimakasta niin älymystön parissa kuin valtapolitiikankin näkökulmasta. IMF:n ja Maailmanpankin etelässä ja EMU-regiimin EU:ssa ajama rakennesopeutus on jättänyt jälkensä useimpien maiden talouteen ja sosiaaliseen todellisuuteen. Kaupan vapauttamiseen

niin maailmanlaajuisella (WTO) kuin alueellisellakin (NAFTA, Asean, EU, Mercosur) tasolla tähtäävien ohjelmien vaikutukset näkyvät kaikkialla. Uusliberaalin politiikan/maailmanjärjestyksen seurauksena tuloerot maiden välillä ja sisällä ovat kasvaneet ennenäkemättömällä tavalla, ja samalla taloudellinen ja poliittinen valta on jatkanut keskittymistään. Uusliberalistisen globalisaation myötä politiikasta on tullut laajojen ja alati kasvavien sosiaalisten/yhteiskunnallisten liikkeiden yhteinen vihollinen, mikä onkin tarjonnut ainutlaatuisen tilaisuuden liikkeiden välisen yhteistyön ja keskinäisen solidaarisuuden rakentamiseen.

Oikeat sosiaaliset odotukset: Viimeisen kymmenen vuoden aikana uusliberalistisia valtarakenteita vastustavien ja kritisoivien kampanjoiden, verkostojen ja aloitteiden määrä on lisääntynyt nopeasti. Niiden kokema menestys on tehostanut liikkeiden välistä kommunikaatiota ja lisännyt keskinäistä koordinaatiota, mutta kaiken kattavat, näitä eri ryhmiä ja liikkeitä yhdistävät viitekehykset ovat puuttuneet. Samoin on ollut pulaa välittömät poliittiset tarpeet ylittävästä pitkän tähtäimen toiminnasta.

Oikeat aloitteentekijät: Maailman sosiaalifoorumilla on kaksi laadullisesti innovatiivista piirrettä: 1) Pelkän reaktiivisuuden sijaan se on -tai pyrkii olemaan- proaktiivinen uusien aloitteiden ja visioiden luomiseen tähtäävä foorumi. 2) Toisaalta se myös yhdistää sekä perinteisen vasemmistolaisen kapitalismin kritiikin että ns. "uuden vasemmiston" ja yhteiskunnallisten vaihtoehtoliikkeiden pluralistiset ideat ja käytännöt sekä niiden pyrkimyksen minimoida sisäinen kilpailu ja ryhmien välinen kiistely. 3) Foorumi on tunnettujen ja merkittävien etelän massaliikkeiden (alaviite: esimerkkinä brasilialaiset CUT ja MST) ja näitä elitistisempien, intellektuellivetoisten pohjoisten ryhmien, kuten esimerkiksi Ranskan Attacin, yhteistyön tulos. Tämä yhdistelmä pohjoista ja etelää, massaliikkeitä ja elitismiä, uutta ja vanhaa vasemmistoa on tehnyt Maailman sosiaalifoorumista poikkeuksellisen vahvan kilpailevien aloitteiden välisten valtataistelujen, kateuden ja väheksynnän edessä. Tämä tekijä yhdessä oikean ajoituksen, hyvän onnen ja kovan työn kanssa on tehnyt Maailman sosiaalifoorumista yhden viimeisten vuosikymmenien menestyneimmistä poliittisista aloitteista. Paljon odotuksia ja utopistista energiaa on nyt investoitu tähän prosessiin ja kanavoitu sen kautta jopa siinä määrin, että vaikka sosiaalifoorumi hautautuisi huomenna, on se siitä huolimatta onnistunut palvelemaan tarkoitustaan.

On tietenkin mahdollista, että foorumi ei onnistu täyttämään sille asetettuja odotuksia ja että se kuihtuu pois odotettua nopeammin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö optimismiin olisi aihetta tai että se olisi ennenaikaista.

Ensinnäkin yksi vuoden 2002 Maailman sosiaalifoorumin kiinnostavimmista piirteistä oli se, miten useat organisaatiot ja verkostot käyttivät/hyödynsivät sitä tapaamispaikkana esimerkiksi omien vuosikokoustensa tai vastaavien järjestämisessä. Näille ryhmille tällainen toiminta voi tuottaa merkittäviä synergiaetuja, jos ne jatkavat kokoontumista WSF:n yhteydessä myös tulevaisuudessa. On myös todennäköistä, että muutkin ryhmät huomaavat tällaisen toiminnan suomat mahdollisuudet. Tästä syystä Maailman sosiaalifoorumilla on eräänlaista sisäänrakennettua kasvupotentiaalia. Toiseksi, foorumi on tehnyt päätöksen siirtymisestä Intiaan vuonna 2004. Tämä liike avaa monenlaisia poliittisia mahdollisuuksia etenkin, koska intialaisten liikkeiden suorittamat valmistelut, järjestäytyminen ja osallistuminen ovat olleet laadultaan erittäin korkeatasoisia. Tämä myös tekee mahdolliseksi — ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen — saada aikaan laajaa ja jatkuvaa vuorovaikutusta sekä koordinaatiota Etelä-Aasian ja Latinalaisen Amerikan sosiaalisten ja poliittisten liikkeiden välille. Tällainen kehitys ei myöskään sulje pois esimerkiksi Afrikan tai Kaakkois-Aasian toimijoita, ja itse asiassa niiden osoittaman suuren kiinnostuksen perusteella on pikemminkin aihetta olettaa päinvastaista. Jo nyt WSF-prosessi ja sen siirtyminen Intiaan on innoittanut runsaasti uutta toimintaa esimerkiksi Euroopassa, missä alueellinen ja pohjoismainen koordinointi on käynnistynyt. On hyvinkin mahdollista, että Intiaan siirtyminen nostaa Maailman sosiaalifoorumin (potentiaalin ja kiinnostavuuden) kokonaan uudelle tasolle. Jos niin käy, niin uskon, että tulevina vuosina sosiaalifoorumi tulee säilyttämään paikkansa kansainvälisen liikehdinnän polttopisteessä.

 

4. Optimismia kasvukivuista huolimatta

Laura Nisula & Katarina Sehm Patomäki

Kaikki näkemykset ja mielipiteet eivät luonnollisestikaan ole yksiselitteisesti Foorumille myönteisiä. On niitä, jotka eivät ylipäätään hyväksy Foorumia tai sen agendaa. Joidenkin mielestä WSF ajaa liian vasemmistolaista politiikkaa, kun taas toisille se ei ole tarpeeksi radikaali. Osa on samaa mieltä nykyglobalisaation epäoikeudenmukaisuudesta, mutta eri mieltä keinoista sen kaatamiseksi. Nämä tyytymättömät ja kriittiset tahot ovat järjestäneet omia mielenosoituksiaan ja varjotapahtumiaan, mutta niiden osallistujamäärät ovat -ainakin toistaiseksi- jääneet melko alhaisiksi.

Eniten yksimielisyyttä vaikuttaisi olevan siitä, että vuosittainen globaali foorumi on yksinkertaisesti kasvanut liian isoksi. Jättiläismäisiksi megatapahtumiksi muuttuneiden konferenssien ei nähdä palvelevan tarkoitustaan, ja suurien globalisaatiokriittisten gurujen saama huomio syö mahdollisuuksia varsinaiselta asiakysymyksiin keskittyvältä keskustelulta. Juuri Foorumin valtava koko ja "globaalisuus" tekee siitä joidenkin mielestä liian abstraktin ja samalla rajoittaa sen mahdollisuuksia käsitellä todellisia olosuhteita.

Kasvukipujen ohella arvostelu on kohdistunut myös puhujavalintaan sekä ikään, sukupuoleen, kulttuuritaustaan ja uskontoon perustuvan diversiteetin puuttumiseen esimerkiksi paneeleista. Erityisesti Afrikka, Itä-Eurooppa ja arabimaailma ovat edelleen selvästi aliedustettuja, ja myös kansanliikkeiden edustajia on kaivattu näkyvämmin mukaan. Yksi vastaus tähän saattaisi olla jonkinlaisten kiintiöiden muodostaminen aliedustetuille ryhmille tai foorumin virallisen ohjelman rakentaminen toimijaryhmien pohjalta (naiset, alkuperäiskansat, nuoriso, työvoima jne.) ongelmaluokittelun sijaan. Tämä kuitenkin lisäisi byrokratiaa eikä ole varmuutta siitä, edesauttaisiko kiintiöiden lisääminen itse prosessia. Paljon keskustelua on käyty myös siitä, mitä Maailman sosiaalifoorumi on ja mitä sen tulisi olla. Prosessin avoimuutta on arvostettu, mutta toisaalta jonkinlaista institutionalisoitumista on pidetty toivottavana, vaikkakin vaikeana toteuttaa demokraattisesti ja kaikkien näkemyksiä kunnioittaen.

Näistä tuntemuksista huolimatta Maailman sosiaalifoorumi saa tukea vuonna 2002 toteutetulta NIGD:in projektilta, jossa neljää eteläistä tutkijatahoa pyydettiin evaluoimaan erilaisia globaalidemokratia-aloitteita. Näistä aloitteista Maailman sosiaalifoorumi sai yksimielisesti eniten kannatusta ja sitä pidettiin lupaavimpana tapana edistää demokratiaa maailmanlaajuisesti. Erityisesti Foorumin eteläiset osallistujat ovat nähneet WSF–prosessissa paljon toivoa ja potentiaalia. Monen evaluoijan mielestä on tultu umpikujaan, jossa ihmiskunnan valtaosalta puuttuvat mahdollisuudet vaikuttaa globaalilla tasolla tapahtuvaan poliittiseen päätöksentekoon.

Tänä päivänä päätökset tehdään usein pienen eliitin kesken, ja ainoa todellinen maailmanjärjestö, YK, on osoittautunut kyvyttömäksi lähinnä varojen puutteen ja epädemokraattisesti toimivan turvallisuusneuvostonsa takia. Samanaikaisesti evaluoijat ovat ilmaisseet voimakasta katkeruutta pohjoista ja erityisesti pohjoisia instituutioita kohtaan. Tätä taustaa vasten Maailman sosiaalifoorumi tuo toivoa areenasta, jossa etelän toimijat yhdessä muiden oikeudenmukaisempaan maailmaan uskovien muutosvoimien kanssa voivat kerätä voimia. Areenasta, joka sallii heidän yhdessä muotoilla aloitteita uudenlaiselle globaalille politiikalle ja toimintatavoille. Yksi paljon tukea saanut ja mielenkiintoa herättänyt maailmanlaajuisen demokratisoitumisen edistämiseen tähtäävä aloite on ollut etelän toimijoiden välisen ja sisäisen yhteistoiminnan tukeminen. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi WSF–prosessin vahvistamista ja tukemista pohjoinen-etelä-etelä -yhteistyön muodossa. Tämä ajatus muodostaakin pohjan NIGD:in globaalidemokratiastrategialle (liite 4).

 

 

OSA II: Ääniä maailmalta

 

5. Kommentteja ja kokemuksia Maailman sosiaalifoorumista

Laura Nisula & Katarina Sehm Patomäki

Kuten useaan otteeseen on jo mainittu, tapahtuman mittakaavan ja luonteen vuoksi yksittäiset mielipiteet, kokemukset ja näkemykset edustavat vain pientä murto-osaa siitä rikkaasta todellisuudesta ja niistä lukuisista teemoista, keskusteluista, ja tapahtumista, joita jokainen foorumi pitää sisällään. Tapahtumien kirjo tekee kokonaisuuden hahmottamisen miltei mahdottomaksi ja siksi jokainen kokemus ja näkemys on väkisinkin rajattu ja henkilökohtaisten valintojen ja yksilöllisten näkemysten tulos. Voidaankin sanoa, että mielipiteitä, kokemuksia ja näkemyksiä on yhtä paljon kuin osallistujia. Tiettyjä yhtäläisyyksiä siitä huolimatta toki löytyy. Useimmille Foorumi vaikuttaa "toivon siemeneltä", merkittävältä kollektiiviselta saavutukselta, joka toivotetaan tervetulleeksi myönteisenä ja kauan odotettuna askeleena eteenpäin.

Foorumin psykologista merkitystä ei tule aliarvioida. Se on ennen muuta tarjonnut osallistujille mahdollisuuden jakaa, todistaa, kokea ja osoittaa solidaarisuutta, ja samalla rohkaissut ja kannustanut monia antamalla heille tunteen olemisesta osana jotain suurta ja merkittävää. Massiiviset avajais- ja loppuseremoniat lippuineen, banderolleineen, musiikkeineen ja tansseineen ovatkin olleet vaikuttava hengennostattaja ja voimakas yhteisen tahdon ilmaus. Konkreettisemmalla tasolla Foorumi on useiden kommentaattoreiden mukaan tarjonnut ainutlaatuisen tilaisuuden verkostojen rakentamiseen, (pro)aktiiviseen ja mielekkääseen osallistumiseen sekä parhaimmillaan myös antanut uudenlaisia työkaluja ja ideoita paikallisella tasolla tehtävään työhön. Kotiin on palattu täynnä energiaa ja muutosvoimaa uhkuen.

6. Maailman sosiaalifoorumi vs. imperialistinen globalisaatio

Carmelita Gobrin-Morante, Filippiinit

Olin eteläinen osallistuja Maailman sosiaalifoorumissa vuonna 2002. Globaalissa kansalaisyhteisku