Perulainen La Sarita laulaa chichaa rakkaudesta ja politiikasta

– Kaikki kunnia Shakiroille, Ricky Martineille ja Juaneseille, mutta todellisuudessa he edustavat vain pienenpientä osaa Latinalaisen Amerikan musiikkikulttuurista, perulaisen La Sarita -yhtyeen laulaja Julio Pérez sanoo.

Tango, salsa, samba ja jopa cumbia ovat suomalaisille tuttuja latinomusiikin rytmejä, mutta kun aletaan puhua chichasta, useimpien aivot raksuttavat tyhjää. La Sarita julistautuu chicha-musiikin sanansaattajaksi.

– Minulle chicha merkitsee kulttuuria, joka syntyy ihmisten etsiessä itse ratkaisuja elämänsä ongelmiin tajuttuaan jääneensä yhteiskunnan marginaaliin, Pérez muotoilee.

Chicha ei olekaan vain musiikkia vaan kokonainen kulttuurinen ilmiö, jonka juuret ovat Perun sisäisessä massiivisessa muuttoliikkeessä. Pääkaupunki Liman yli 8 miljoonan asukkaan jättiläiskaupungiksi paisuttanut ihmisvirta on valunut esikaupunkien laajenevaan piiriin suurimmaksi osin Andien vuoristosta.

– Soitamme musiikkia, joka syntyy siitä voimasta, jonka Andisen perinteen ja siirtolaisuuden yhdistäminen urbaaniin ja moderniin rokkiin tuottaa, Pérez sanoo.

Perussa kulttuurien sekoittuminen on ollut todellisuutta jo vuosisatoja. Ehkä tästä syystä chicha voi olla avuksi myös vasta monikulttuurisuutta opiskelevalle Suomelle.

 
Leukaluita ja saksitanssia

Ensimmäisellä Suomen vierailullaan vuonna 2000 La Sarita soitti aasin leukaluita, ja yhtyeen esiintyminen on aina energisen teatraalista. Nyt lavalle nousee kahdeksan muusikon tarvitsemien sähkökitaroiden, puhallinten, rumpujen ja harpun lisäksi saksitanssija.

Ayacuchon maakunnasta peräisin olevan akrobaattisen saksitanssin eriskummallisessa kaksintaistelussa sekoittuvat toisiinsa harpun ja viulun säestäminä mielikuvitukselliset loikat ja näyttävät asut.

Jo saksitanssi itsessään on sekoitus Andien ikivanhaa mystiikkaa ja siirtomaavaikutteita. Demonisten tanssijoiden käsissä espanjalaisten keritsimistä tuli rytmisoittimia.

– Saksitanssiin liittyvä ihmissielun intensiivinen voima oli mielestämme helppoa yhdistää rockmusiikkiin, Pérez selittää.

Chicha nousi Perussa suureen suosioon jo 1980-luvulla, ja sen luonteeseen on aina kuulunut ennakkoluuloton ja häpeilemätön yhteen sopimattomien asioiden yhdistely.

Chicha on marginalisoitujen massojen kulttuuria ja Pérez kertoo, että myös La Saritan on ollut taisteltava ja löydettävä omia selviytymistapoja päästäkseen eteenpäin.

– Valtakulttuuri on pitänyt meitäkin marginaalisena ja huonoa makua osoittavana yhtyeenä, Pérez nauraa.

– Näin meidän on ollut etsittävä omat kanavamme päästäksemme markkinoille ja julkisuuteen.

Marginaalisia ihmisiä globalisaation kourissa

La Saritan tuo Suomeen kansainvälistä demokratisoitumista edistävän Network Institute for Global Democratization -kansalaisjärjestön organisoima Euroopan kiertue, mutta yhtyeellä on erityissuhde Suomeen. Julio Pérez ihmetteli jo edellisellä vierailulla suomalaisten kykyä heittäytyä estottomasti oudonkin musiikin vietäväksi.

– Musiikki voi tarjota kielimuurien tuolla puolen kokemuksen ihmiselämän kunnioittamisesta, koska se välittää tunteita myös vailla sanoja, Pérez uskoo.

Chichan yleisestä epäpoliittisuudesta poiketen La Sarita on avoimen poliittinen yhtye, jonka espanjankieliset sanoitukset paitsi kertovat tarinoita marginaalisista ihmisistä myös tihkuvat globalisaatiokritiikkiä.

La Sarita laulaa Perua riivanneen poliittisen väkivallan uhreista, seksuaalisen hyväksikäytön sallivasta kulttuurista ja kolonialismin perinnöstä.

Kolmatta levyään viimeistelevä yhtye jatkaa Pérezin mukaan kriittisellä linjalla mutta uusin sävyin. Sanoitusten joukossa on myös Andien alueen vanhaa valtakieltä ketsuaa.

– Latinalaisamerikkalaiset muusikot ovat löytämässä yhä vahvemmin oman taiteemme ja kulttuurimme voiman, Pérez kuvailee.

– Musiikkiteollisuuden latinomusiikista markkinoiman kuvan takaa paljastuu valtavan monimuotoinen maailma. Olemme paljon enemmän kuin nämä levy-yhtiöt haluavat näyttää, Pérez sanoo.

– Uudella levyllämme yhdistämme erityisesti Andien perinnettä, rokkia ja cumbiaa. Haluamme myös tuoda esille sen, miten itse löydämme oman kulttuurimme ja rakkauden. Kaikkihan lopulta tapahtuu rakkaudesta, Pérez sanoo.

Matti Salo

Takaisin