PROVINCIANO II - (Maalainen II)

Ihan kuin yhtäkkiä kuolema valaisisi itsensä
kuin keventämään raskasta onneani
mieleeni tulee niin paljon mykkiä muistoja
vanhoja hetkiä, jotka sulkevat sisäänsä totuuden

Tulin pääkaupunkiin pikkupoikana
isä toi meidät jättäen kaiken
teimme meidän tönön hietikon keskelle
ja pienestä pitäen mun piti mennä töihin

Poskiltani katosi ruusunpuna
pikku hiljaa siemen mätäni
sydämeni yllä lentänyt kondori
muuttui haaskalinnuksi

Jätin kotini, jätin koulun
ja näillä kaduilla tein itsestäni kusipään
mutta millaisen kusipään, millaisen pahantekijän
millaiseksi pikkuvarkaaksi muutuinkaan

Jalkapallohuligaanijengien kunniajäsen
tulin kuuluisaksi veitsien kärjillä
kukaan ei epäillyt mainettani
ja poliisi tunsi roiston

Muodostin jengini, meitä oli kuusi
nopeasti meidät alettiin tuntea
huumekauppiaina tai kaappaajina
kaupunki oli rähmällään edessäni

Kirottu se päivä jolloin tulin tähän kaupunkiin
kirottu kurjuus joka toi meidät tänne
miten paskaa kuolla pyytäen sinulta anteeksi
kun koko elämäni pilasin rakkauttasi

Vituttaa, mutta kuolen tavallani
loppuni on hyvin surullinen
miten surullinen! miten surullinen! miten surullinen loppu!

Olin juhlien ja kemujen kuningas
kunnes prostituoitu tartutti mulle aidsin
miten surullinen! miten surullinen! miten surullinen mun loppuni!

Sanoittaja: Julio Pérez Luyo

Espanjasta kääntänyt: Tiia Haapaniemi

PROVINCIANO II

Como si de repente se alumbrase la muerte
como para animar la pesadez de mi suerte
vienen a mi memoria tantos mudos recuerdos
viejos momentos que encierran toda la verdad

 
Vine a la capital cuando era sólo un chibolo
mi padre nos trajo dejándolo todo
hicimos nuestra choza en medio del arenal
y desde pequeño tuve que ir a chambear

 
Fui perdiendo el color rosado de mis mejillas
poco a poquito se pudrió la semilla
el cóndor que volaba sobre un corazón
en gallinazo se transformó

 
Deje mi casa, deje el colegio
y en estas calles me hice un pendejo
pero que tal pendejo, que tal malandrín
que tal pirañita en que me convertí

 
Miembro honorario de las barras bravas
a punta de chavetazos me gané la fama
nadie dudaba de mi reputación
ya la policía conocía al hampón
 

Formé mi banda éramos seis
muy pronto nos dimos a conocer
de traficantes o de secuestradores
esta ciudad la tenía a mis pies

 
Maldito el día en que llegué a esta ciudad
maldita la miseria que nos trajo acá
que porquería morir pidiéndote perdón
cuando toda la vida me cagué en tu amor
 

Llega al pincho, pero muero en mi ley
es muy triste mi final
¡que triste! ¡que triste! ¡que triste final!

 
Fui el señor de la juerga y del bacanal
hasta que una ramera me contagio el Sida
¡que triste! ¡que triste! ¡que triste mi final!

Takaisin